Koskenlaskija - osa 119

Sattuipa sitten maaseudun kadehdittavassa rauhassa eräänä kauniin aurinkoisena aamuna sillä tavoin, että kun Tuomas luki paikallista, vastikään painettua satakuntalaisen kansan paikallista sanomalehteä, huomasi hän suuriin asioihin tottuneena tällä kertaa mikroskooppisen pienen ilmoituksen täyteen ahdetulla sivulla, jolla oli tiivistä tunnelmaa luomassa viisi vai olisiko siinä ollut peräti kuusi palstaa. Määrää ei juuri nyt kyetä tämän täsmällisemmin paljastamaan autenttisten todisteiden puuttuessa. Naapuripitäjässä Löysäisissä oli joka tapauksessa myytävänä houkutteleva rantatontti keskinkertaisella kesämökillä, joka myynti-ilmoitustekstin mukaan kaipasi perusteellista remonttia eli se oli niin sanotusti remontoijan unelma, kuten kiinteistövälitysalan ammattilaisten juonikas kiertoilmaisu tällaisissa rehellisesti sanottuna purkutuomiota odottavissa kohteissa usein kuului. Mainos herätti iältään nuoren, mutta virkavuosiltaan vanhan kiinteistöketun vilkkaissa ajatuksissa jos jonkinmoisia rahanarvoisia ideoita. Tuomas oli Argentiinassa työskennellessään hankkinut, näin jälkeenpäin arvioituna hieman kyseenalaisin keinoin, pienen monetaarisen omaisuuden pitkään jatkuneilla välistävedoillaan ja oli tallettanut työnantajaisännältä huiputtamalla ansaitsemansa hynät kansainvälisen pankin salaperäiselle tilille. Summaa oli kertynyt pitkälti yli toista miljoonaa euronkia, ja sellaisella pienen lottopotin suuruisella varallisuudella saattoi jo ostaa vaikkapa tontin ja toisenkin. Niinhän se taitaa olla, ettei koira karvoistaan pääse, vai mitenkä se vanha kansanviisaus tässä nyt menikään, eikä Löysäisten joessa siis ehtinyt kovinkaan paljon vettä virrata, kun nuori, kirkasälyinen ja kaikin puoli terävä, ja kehutaan nyt vielä että nopealiikkeinen, liikemiehemme jo etsi puhelinta soittaakseen tonttia myyvälle välittäjälle. Vanhalla valintalevykiekolla varustettu kotitalon lankapuhelin kippuraisine kierrejohtimineen ja kovamuoviluureineen tuotti ensi alkuun tottumattomalle käyttäjälleen vähän päänvaivaa, ja nopeasti mies huomasi tarvitsevansa nykyisenkaltaisen elämänmenon vaatimia hyödykkeitä, jollaisia olivat henkilökohtainen matkapuhelin, ja syrjäkylillä kun oltiin niin myös jonkinlainen menopeli oli käytännössä enemmän kuin välttämättömyys. Irma-siskon uutukainen riisikuppi sai luvan olla ainakin muutaman kerran lainassa, mutta Kankaanpään paikallinen kännykkäkauppa ei vielä muutama minuutti sitten tiennyt, että oli pian saamassa uuden asiakkaan, kun määrätietoinen, liikemiesvainunsa taas herättänyt Tuomas asteli puodin ovesta sisään läpäisemättömän mustat aurinkolasit silmillään aikeinaan hankkia puhelinaparaatin ja vähän äkkiä sittenkin. Kiinteistöveijari tunsi olleensa taas liekeissä ja bisnekset alkoivat jälleen maistua muutaman toimettoman viikon jälkeen. Mitään tarkkaa kirjanpitoa nuorukaisen ajankulusta ei ole pidetty, mutta saattoihan sitä joutenoloon ehtiä kulua jo kuukausikin, mutta kukaan ei osaa sanoa asiasta mitään tämän tarkempaa. Muutaman kesäisen päivän kuluttua puheena olleella rantatontilla oli vilskettä, kun lehti-ilmoitus oli tehnyt tehtävänsä.

Julkaistu perjantaina 14.6.2013 klo 18:23 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 118
Seuraava
Heinäkuun päiväretket
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä