Napakka isku takaraivoon sai Tuomaan lyyhistymään löysän vetelää hyytelöä muistuttaen, ja juuri ennen kuin kovat pehmustamattomat polvet kohtasivat kylpyhuoneen kylmän ja peräänantamattoman kivilattian, riuskat kädet nappasivat rennon lötkönä pudonneen miehen tiukkaan pito-otteeseen. Lihaksikkaiden käsivarsien jänteikkäät kourat laskivat hidastellen puolittain pökertyneen Tuomaan kanveesiin, ja pian kapeaan pesuhuoneeseen tulvahti toinenkin harteikas mies. Kaksin käsin nämä toistaiseksi vielä tuntemattomat ja nimeltä mainitsemattomat gorillat nostivat tainnoksissa olleen sankarimme ylös ja kantoivat velton miehen ulkona odottaneeseen sinivalkoisella maalilla ja putkiliikkeen mainosteippauksilla koristeltuun tavallisen näköiseen pakettiautoon, jonka tavaratilaan oudot pahantekijät huolellisesti laskivat edes jonkinlaista hellyyttä osoittaen onnettoman uhrinsa. Ei aikaakaan kun maantiepölyn harmaaksi likastama paku kaasutti sukkelaan pois kriminaalipaikalta päänsärkyään kovasti potenut Tuomas takatilassaan. Pakettiauto oli ovelasti naamioitu sangen tavalliseksi huoltoajoneuvoksi eikä kukaan luonnollisestikaan kiinnittänyt mitään sen suurempia huomioita motellin pihalle parkkeerattuun koslaan, joka nyt ajoi säntillisesti nopeusrajoituksia ja kaikkia muitakin Argentiinassa yleisesti voimassa olleita liikennesääntöjä noudattaen kohti Buenos Airesia. Takana Tuomas kärvisteli yhä yllättävästä iskusta päähänsä, mutta alkoi asteittain palata takaisin elävien kirjoihin. Epätasainen vaikkakin tosin ammattitaitoisesti piellä päällystetty suoraviivainen maantie tärisytti autoa niin, että takatilaan kerätyt putkimiehen vähäiset välineet kolisivat synnyttäen tasaisen metalliäänisen konsertin toistaen kolahduksillaan jokaisen töyssyn ja kuopan, jonka menopeli kiihkeällä matkallaan ohitteli ja ylitteli. Tuomas ravisteli kipeää päätään ikään kuin yrittäen karistaa epämiellyttävän pisteliään tunteen korviensa välistä. Samalla hän tunsi melkein puutuneet kätensä sidotuiksi selän taakse ilkeästi terävillä reunoillaan kiristäneellä muovisella nippusiteellä, joka piti olkapäistä alkaneet raajat tiukassa otteessaan. Myös kävelemiseen oivalliset jalat oli sidottu nilkoista niin, ettei mies päässyt kunnolla liikkumaan ahtaalla pakettikiesin lattialla, jolle oli jo valmiiksi heitetty kaikenlaisia työkaluja ja muita putkiliikkeen omaisuuksia rekvisiitaksi. Tuomas alkoi vähin erin tulla tajuihinsa ja ryhtyi välittömästi aivotoiminnan taas virkistyttyä rimpuilemaan päästäkseen eroon sidonnaisuuksistaan, mutta se oli jokseenkin turhaa. Vaikeasti ja pitkään kiemurrellen hän nousi lopulta istuma-asentoon ja pään yhä jyskyttäessä jokin aikaa sitten saadusta tärskystä hän katseli hetken aikaa ympärilleen. Omasta tahdostaan riippumatta kahlekuninkaaksi joutunut Tuomas oli ymmärrettävästi ymmällään, mutta päätteli nopeasti ja aivan nappiin tulleensa kidnapatuksi. Rosmot olivat sittenkin tainneet päästä hänen jäljilleen, sillä näistä ryöstäjistä hänelle ei tullut mitään muutakaan mieleen kuin Brunogallon pahamaineiset lierot. Pakettiauto jatkoi vakaata kyytiään, ja sen hytissä istui kuinka ollakaan kaksi rotevaa, tummatukkaista miehenkörilästä vaitonaisina, ja he tuijottivat herkeämättä kumisten renkaiden alleen nielemää tietä tärkeä lasti mukanaan. Pelkääjän paikalla lojunut roikale puhui välillä tikkuaskin kokoiseen matkapuhelimeen lyhyitä lauseita ja toisteli joitakin sanoja muutaman kerran peräkkäin.