Auktorisoimattomiksi harrastelijasalapoliiseiksi ryhtyneet Jalmari ja Eino olivat tonttikauppoja jo tehneiden kunnan asukkaiden suosiollisella opastuksella helposti saaneet selville Tuomaan nimen ja asunnon osoitteen, joka sitten myös valikoitui luonnolliseksi aloituspisteeksi Einon yölliselle hiippailulle. Hitaasti ja äänettömästi mies liiteli keskustan tuntumassa ajettuaan sinne ensin kunnan rekisterissä olleella henkilöautolla. Matka maaseudun peltihallilta ilmateitse olisi ollut ensikertalaiselle arvaamattoman pitkä, joten oli siis viisasta aloittaa lähietäisyydeltä, ja taisipa mies oikein tykätäkin kevyestä menosta, kun otti siellä ilmassa muutaman sanoinkuvaamattoman erikoisliikkeenkin, joita ei ollut aiemmin edes harjoitellut. Eikka saapui ennen pitkää Tuomaan asunnon ikkunan kohdalle ja kytki mukanaan tuomansa tehokuuntelulaitteen päälle. Se oli elektroninen ja pienikokoinen koje, joka kykeni voimistamaan vähäisimmätkin tarkkailtavat äänet ja kuljettamaan kaappaamansa signaalit toistettaviksi stereokuulokkeisiin, jotka puolestaan oli nostettu korville tavallisten pehmustettujen kuulokkeiden tapaan. Laitteeseen kuului tavattoman herkkä mikrofoni, jota suunnattiin halutun tai arvioidun äänilähteen suuntaan ja sitten vain yritettiin kuunnella, mitä etäämmällä tai lasin tai ohuenpuoleisen seinän takana saattoi kuulua. Ikkunalasin läpi salakuuntelu sujui mutkattomasti ja siitäpä Eino aloitti ensin. Hän näki selvästi, miten tuolloin vielä pahaa-aavistamaton Tuomas oli paneutunut tietokoneensa näyttölaitteen äärelle, mutta Eikan pettymykseksi lähes tuntiin tarkkailun alaisessa huoneessa ei tapahtunut mitään mainittavaa, kunnes vihdoin Tuomaan matkapuhelin pirahti soimaan. Siinä oli Eikalle tilaisuus ja korvat höristellen hän varjostamansa miehen puhelemista kuuntelikin, vaikka saikin siitä kuullakseen vain puolet eli Tuomaan osuuden. Sen verran lentotaitoinen miehemme kuitenkin oppi tuosta keskustelusta, että Tuomas oli saava jonkun vieraan seuraavaksi päiväksi ja että aiheena olisivat jälleen tonttiasiat. Eino oli tyytyväinen kuulemaansa ja vielä kun oli saanut tietoonsa Tuomaan mainitseman tapaamispaikan ja -ajan, häipyi hän vähin äänin paikalta takaisin pesäpaikkaansa riisumaan epämukavaksi ja ajan mittaan kiristäväksi osoittautuneen seittipukunsa. Hän tuskin malttoi odottaa seuraavaa aamua päästäkseen kertomaan kuulemastaan Jalmarille, joka parhaillaan kierteli kunnan katuja ja teitä tarkastamassa.

Uusi syksyisen kirpeä arkiaamu valkeni ja Eino heräsi jo kuuden maissa eli ripauksen ennen herätyskellonsa soittoa. Hämmästyttävän nopeasti suoritettujen aamutoimien jälkeen mies paineli suorinta tietä hallille, jonne jäi odottelemaan vanhaa ystäväänsä Jalmaria. Vanhus tuli uupuneen näköisenä työmaalle vasta yhdeksän aikaan valitellen pitkäksi venähtänyttä työrupeamaansa. Hän oli saanut kulkuväylien varsilla loistaneet ja sammuneet lyhdyt laskettua vasta yhden tietämissä keskiyön jälkeen ja oli nukkunut levottomasti murehtien suojattinsa onnistumista tehtävässään. Vasta kun Eino oli kertonut operaation onnistuneen, ukko saattoi rentoutua, ja miehet istahtivat Jalmarin toimistohuoneeseen pohtimaan toimeksiantonsa seuraavaa etappia.