Joulukuu verrattain lämpimässä eteläisessä Suomessa oli näihin aikoihin viime vuosien tapaan valottoman harmaa ja mieliä painavan alakuloinen, maisemia valaisevaa valkoisuutta heijastavaa lunta kun ei ollut vielä satanut, vaikka elettiin jo kuukauden ensimmäistä viikkoa. Ainahan ei näin ole ollut ja puhtoisen valkeitakin joulukuita oli menneinä vuosina koettu, mutta jotenkin vain säätilan oli kerrottu yleismaailmallisesti lämmenneen ja sen seuraukset näkyivät selkeästi kaksituhattaluvulla. Yleisesti väitettiin ilmojen muuttuneen ihmisen myötävaikutuksesta fossiilisia polttoaineita käytettyään, mutta löysäisläiset eivät moisista väitteistä paljoakaan perustaneet ja pitivätkin leutoja alkutalvia normaalina kausivaihteluna. Kunnan maineikas peruskoulunopettaja ja kaikkitietävä kävelevä tietosanakirja ja oikein yliopistosta valmistunut maisterismies Terho osasi rauhoitella hänen puoleensa tietämättömyydessään kääntyneitä ja syystäkin huolestuneita kuntalaisia ja tiesi kertoa, että väitteet globaalista eli maailmanlaajuisesta ilmastonmuutoksesta olivat hänen mittapuunsa ja mielipiteensä mukaan silkkaa täyttä puppua. Joku epäileväinen esitti toisinaan kärkkään vastalauseen nuorehkon opettajan kovin varmalle argumentille, mutta sai joka kerta pohdittavakseen ihan ymmärrettävän vastaväitteen tai oikeastaan toteamuksen, ettei maailman ilmatiloja oltu tieteellisesti seurattu kuin vasta noin sadan vuoden ajan. Varmoja lämpötilojen mittaustuloksia ei siis ollut saatavilla kuin lyhyeltä ajanjaksolta, ja jos sitä verrattiin vaikkapa ihmiskunnan ikään maapallon iästä nyt puhumattakaan, niin väitteet ilmastonmuutoksesta saattoivat olla kovasti ennenaikaisia. Vähälumiset tiet ja kadut olivat kuitenkin joidenkin mielestä ihan vain hyväksi, koska näin säästyttiin kurakeleiltä ja raskaalta lumenluonnilta. Vilukissaksikin itseään luonnehtinut Tuomas kuului tähän viimeksi mainittuun kategoriseen ryhmään, joka ei siis perustanut talvesta sen enempää kuin lumestakaan ei sitten niin yhtikäs mitään. Tarkalleen ottaen Tuomas taisi olla sellainen lämpimien ilmanalojen ihminen, ja hänellähän jos kenellä oli kokemuksia helteisistä maailmankolkista. Olihan Tuomas työskennellyt vuosia Argentiinan ihanan miellyttävässä lämmössä, mutta totutteli taas kotimaiseen kalseuteen ja kylmyyden maustamaan pimeyteen.