Koskenlaskija - osa 187

Touhukas Tuomas kaasutteli hermostuneena henkilöautollaan tuttua maantietä pitkin metsäisille tonttipalstoilleen ja tapasi siellä seuraavana päivänä liikemies Besmerbergin keskellä korkeiden havupuiden varjostamia metsätonttejaan puolipilvisessä kipakan kylmässä syyssäässä, joka hädin tuskin oli saanut vanhanaikaisen lämpömittarin metallinkiiltoisen elohopeapatsaan nousemaan plussan puolelle. Tuomaan kanssa muutaman kerran tavannut ja nyt jo hänen kanssaan ystävystynyt Raul Besmerberg oli kutsunut kaupungista mukaansa tutun arkkitehdin, joka heti perille päästyään ensin korjasi ohutsankaisten silmälasiensa asennon jyrkän kolmionmuotoisella nenänvarrella ja alkoi mittailla maita mökkikylän tulevia rakennuksia varten. Liikemiehet keskustelivat vilkkaasti ja värikkäästi tulevan kesän lomasesongista maalaillen mitä utopistisimpia kaavailuja harmaalle taivaanrannalle ja saivat kuulla viisaalta ja ahkeralta arkkitehtimieheltä, että suunnitellut rakennukset voitiin pystyttää kolmessa kuukaudessa talotehtaan valmiista elementeistä. Sähköjä sen enempää kuin mitään muutakaan tavanomaista kunnallistekniikkaa ei näin lyhyellä aikataululla luonnollisesti olisi paikan päälle saatu, joten mökkikylän oli tyydyttävä kaasukäyttöisiin laitteisiin ja kuivakäymälöihin. Puuseet nyt olivat muutenkin olleet Besmerbergin mielessä, sillä likavesiä ja muita nestemäisiä jätteitä vedenpuhdistuslaitokselle kuljettavaa viemäröintiä tuskin tultaisiin koskaan saamaan näin syrjäiselle seudulle ja keskelle autiota metsäkaistaletta. Yksinkertaiset valmisrakenteiset mökit nousisivat nopeasti talven pakkasista huolimatta ja olisivat valmiita lomailijoiden käyttöön viimeistään toukokuussa eli juuri sopivasti lomakauden kynnyksellä. Tuomaan ja Besmerbergin silmät kiilsivät innosta ja niistä oli jo nähtävissä kuvainnolliset eurorahojen symbolit. Tuomasta tietenkin kiinnosti saada myytyä tontit hyvällä voitolla kun taas Besmerberg havitteli mukavia tuloja mökkivuokrista. Suunnitelmassa ei tainnut olla mitään vikaa ja Besmerberg oli valmis allekirjoittamaan kauppakirjan tonteista. Tuomas hykerteli ja mukava lämpö valtasi hänet, kun kauppa näin varmistui. Enää piti vain sopia allekirjoituspäivä ja paikka, missä miehet tapaisivat paperitöitään varten. Sellainen päivä löytyikin nopeasti siitäkin huolimatta, että Besmerbergin sähköinen kalenteri pullisteli tapaamisia ja palavereita, joiden väliin kaupantekopäivä lopulta löysi tiensä. Ruusuisesta tulevaisuudesta haaveillut liikemies suunnitteli jo edessä olevaa urakkaa ja kaikkea mitä kohtapuoliin käynnistyväksi aiottu rakennusprojekti piti sisällään. Urakkaan sisältyi muun muassa tienoon puiden kaato rakennelmia varten, ja tämä työ piti aloittaa mahdollisimman nopeasti, jotta muu rakennusjoukkio olisi päässyt asemiinsa. Besmerberg olikin jo ryhtynyt toimeen ja alustavasti varannut metsurin puunkaatoa varten. Hän oli myös tiedustellut mökkien hintoja ja rakennusmiehiä niiden pystyttämiseksi, joten ainakaan uurasta liikemiestä ei voinut syyttää laiskottelusta. Kesään oli aikaa enää reilu puoli vuotta, joten aikailuun ei ollut varaa.

Julkaistu tiistaina 22.10.2013 klo 17:07.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 186
Seuraava
Koskenlaskija - osa 188