Koskenlaskija - osa 204

Hetken aikaa vanhan miehen kiiluvat silmät olivat kierossa asennossa mietiskelystä ryyppyyn mennen otsan alla ja siniset silmäterät liikkuivat nopeassa tahdissa tehden pieniä mikroliikkeitä edestakaisin ja eri puolille. Ulkopuolinen tarkkailija saattoi näkemästään päätellä, että vanhus tutki keskittyneesti lasiensa pinnalla ollutta näyttöä hyvin tarkkaan. Kohta Jalmari kajautti muutaman käskyn, jotka selvästi oli osoitettu tietokonelaitteistolle, ja heti perään Eikan kädessä olleen kuulan valo voimistui ja sitten alkoi tapahtua jonkun mielestä perin kummallista. Kuula nousi hitaasti ilmaan ja leijui Einon kämmenen yläpuolella noin kymmenen sentin korkeudella ja lähti pian omille teilleen keskelle hallia pysähtyen tilavimpaan kohtaan ja jääden siihen noin puolentoista metrin korkeudelle ikään kuin odottamaan seuraavia komentoja. Miehet seurasivat lyhyttä esitystä suu ammollaan eivätkä kyenneet saamaan sanaa suustaan. Siinä aikansa ilmassa leijunutta kuulaa tuijoteltuaan Jalmari lopulta kysyi hiljaisella ja varovaisen värisevällä äänellä Einolta, että mitenkä se kirje sitten jatkui. Valkea pallo loimui yhä vaaleaa valoa eikä hievahtanutkaan paikoiltaan. Eino sen enempää kuin Jalmarikaan eivät tienneet, mistä oli tuossa ihmeellisessä näytelmässä kysymys, mutta nuori mestari jatkoi kirjeen tavaamista ensin ääneti, kunnes jonkun pitkän minuutin kuluttua hänen supussa olleet suupielensä levisivät taas tuttuun hymyyn ja kasvonpiirteet kirkastuivat kuin ahaa-elämyksen saaneena. Mies oli aivan sen näköinen kuin olisi nyt ymmärtänyt lähestulkoon kaiken hetki sitten vanhemman oppi-isänsä kanssa todistamastaan kummallisesta episodista. Eino ei osannut kertoa mitään järkevää suomenkielistä yksiselitteistä termiä tuolle levitaatiopallolle, mutta hän yritti omin sanoin selittää, että kyseessä oli jonkin sorttinen kolmiulotteista kuvaa muodostava kapistus. Kuula nimittäin kykeni lentämään ilmassa, minkä kuin puulla päähän lyödyt miehet olivatkin jo yhdessä havainneet. Lisäksi se pystyi liikkumaan kaikkiin ilmansuuntiin sekä eteenpäin että taaksepäin ällistyttävällä nopeudella ja niin nopeasti, ettei laiskasti valoa havainnoinut ihmissilmä kyennyt aina seuraamaan sen liikkeitä. Samalla kun pallo näin liikehti joutuisassa tahdissa muodostaen mitä monimutkaisempia koreografisia kuvioita ilmassa, sen valo vaihteli kaikilla sateenkaaren väreillä, ja kirjeen mukaan se kykeni toistamaan miljoonia ellei peräti kymmeniä miljoonia eri värisävyjä. Pallon liikkuessa tyhjässä tilassa se samalla muodosti ilmaan silminnähtävästi selvän kuvan aivan samaan tapaan kuin ennen vanhaan tieteiselokuvissa esitetyt niin sanotut hologrammikuvat. Tämän kuulan aikaansaama kuva vain oli huomattavasti terävämpi kuin noissa filmeissä nähdyt rakeiset yritelmät ja lisäksi pallo kykeni toistamaan elävää kuvaa saaden aikaan hämmästyttävältä näyttäneen kolmiulotteisen vaikutelman aivan katson silmien eteen. Nopeasti järkeiltynä tekniikka muistutti vanhojen kuvaputkitelevisioiden toimintaa. Niissä kun kuva muodostui tyhjiöputken sisäpinnalle elektronisäteiden pommittaessa pisteitä ja pyyhkiessä hirmuisella nopeudella vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan sytyttäen nopeasti itsestään sammuneita kuvapisteitä kuvan muodostamiseksi.

Julkaistu torstaina 14.11.2013 klo 17:20.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 203
Seuraava
Koskenlaskija - osa 205
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä