Koskenlaskija - osa 116

Vajaan puolen tunnin kuluttua mustana kiillellyt taksiauto kurvasi ylvään hotellin eteen ja pysäköi pitkän lipan alle. Tuomas maksoi kyydin käteisellä, jota oli ehtinyt vaihtaa Lontoossa lentoaan odotellessaan, jos tarkkaavainen lukija tässä vaiheessa sattui ihmettelemään, että mistä matkamies oli nyt tähän hätään yhtäkkiä euroja saanut, kun vasta jokunen hetki sitten lähti lähes varattomana tyhjätaskuna Uruguaysta. Nyt pitää muistaa, että köyhä ritarimmehan oli Montevideossa nostanut sieltä kuuluisalta salaiselta sveitsiläiseltä pankkitililtään varoja matkaa varten, joten sen kummemmasta äkkirikastumisesta ei ollut kysymys. Kotimaahansa taas pitkästä aikaa palannut nuorimies otti keskinkertaisen ja huokean huoneen ensi alkuun muutamaksi yöksi ja aikoi katsastaa tilannettaan ja laatia kenties jonkinasteisen suunnitelman tulevaisuutensa varalle. Ilta oli vielä suhteellisen vähäikäinen eli siis selkeämmin tulkittuna nuori, mutta jo useita päiviä kestänyt matkustaminen maailman toiselta laidalta pohjoisen perukoille oli vienyt voimat nuorelta seikkailijaltamme, joka rojahtikin samoin tein yhden hengen huoneensa jykevälle sängylle vastapyykättyjen ja yhä huuhteluaineilta tuoksuneiden lakanoiden väliin nukkuen siinä keskeytyksettä niinkin myöhään kuin aamukahdeksaan. Lauantaiaamu Helsingissä oli harmaa ja alakuloinen eikä kevyen kastelevaisen sateen mahdollisuuttakaan voinut täysin sulkea pois laskuista. Lyhyt mutta äkäinen kevät oli päättynyt toukokuun lämpöaaltoon, jota ei nähtävästi ollut riittänyt vasta käynnistyneen kesäkuun puolelle. Kuuman helteiset Etelä-Amerikan kesäpäivät olivat jääneet taakse ja ne olivat nyt vaihtuneet Pohjolan leppeään suveen, joka kaikesta päätellen tulisi olemaan ajoittaisesta harmaudestaan huolimatta kaunis ja riittävän lämpöinen.

Tuomas istui hotellin tummanpuhuvassa ravintolassa runsaalla ja maittavalla aamiaisella ja selaili innokkaasti päivän uunituoretta sanomalehteä, joka edelleen tuoksahteli aromaattiselta painomusteelta. No mutta siitä olikin ehtinyt vierähtää jo melko monta vuotta, kun mies oli viimeksi lukenut suomea tai edes päässyt käsiksi suomenkieliseen aviisiin. Moni asia oli kotimaassakin muuttunut tuona aikana, mutta onneksi ei sentään huonoon suuntaan vaan oikeastaan päinvastoin. Uutta ja ihmeteltävää riittäisi tuoreelle paluumuuttajalle, joka tunsi taas olevansa jännittävien ja tuntemattomien haasteiden äärellä. Tuomas halusi kuitenkin nollata tähän mennessä värikkään elämäntilanteensa ja aloittaa alusta. Mies tuumaili siinä aamukahviaan ryystäessään, että parhaiten uudelle uralle pääsisi kääntämällä seuraavan, vielä lukemattoman ja kirjoittamattoman lehden elämänkerrassaan ja missäpä ei olisikaan mainiompaa lähtötelinettä kuin vanhassa kunnon kotitalossa Satakunnassa. Tuomashan oli kotoisin Kankaanpäästä, mikä nyt oli puhdas sattuma, kun muistutellaan, että kyseinen paikkakunta on jo muutamaankin kertaan vilahdellut tässä tarinassa. Nuorimies päätti käväistä kotikonnuillaan eikä siis jäänyt stadiin tämän pidemmäksi aikaa, vaan jo seuraavana päivänä astui länsirannikolle suunnanneeseen puolityhjään bussiin.

Julkaistu tiistaina 11.6.2013 klo 18:33 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 115
Seuraava
Koskenlaskija - osa 117
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä