Loppujen lopuksi Eikan papereissa ei sittenkään ollut kovinkaan paljon korjattavaa ja miehet päättivät pitkäksi venähtäneen lounastuokionsa hyvässä hengessä, vaikka olivatkin ehtineet sanailla ja filosofoida aiheesta jos toisesta. Eino palasi kämpilleen viimeistelemään hakemustaan ehtiäkseen postittamaan sen vielä samana myöhäisenä iltapäivän hetkenä. Auringonsäteiden lämmittämä jää oli alkanut sulaa ja kasteli kengät ja housunlahkeet nopeatahtisen kävelyn seurauksena. Kohmeiset ja vähän kuraiset kävelykengät kolahtivat eteisen lattiamatolle ja se vanha kunnon kaveri se paksu manttelitakki singahti valottomaan vaatekaappiin odottamaan seuraavaa ulosmenoa, jonka alkamiseen ei olisi kovin pitkään tarvinnut odottaa. Eino kytki virran kotitietokoneeseen ja antoi se käynnistyä hiljalleen sillä aikaa kun laittoi suodatinkahvin tippumaan mokkamasterikoneellaan. Italialaisravintolan maailmankahvi ei ollut kelvannut juhlavaan mokkaan tykästyneelle hyvän kaffeen ystävälle ja makusteltu kahvikupponen oli jäänyt nopeasti jäähdyttyään juomatta ravintelin pikkupöydälle. Miehen kahvihammasta kuitenkin kolotti, sillä edellisestä kunnon kofeiiniannoksesta oli ehtinyt kulua jo perin pitkä aika ja melkein lakisääteinen kahvituntikin alkoi painaa päälle kellon viisareiden alkaessa lähestyä kahta iltapäivällä. Kahviuute lorahteli ruskean suodatinpussin ja muovisuppilon pohjassa olleesta reikäsestä lasiseen kahvipannuun keittimen kuumentaessa kohisten kylmää vettä nyt jo vettyneiden ja märkien kahviporojen päälle. Välillä hermostuneen oloinen mieshenkilö kävi kurkkimassa, miten tietokoneen ikkunoitu käyttöjärjestelmä sai värkkiä tuskastuttavan hitaasti käyttökuntoon. Taisipa sieltä huulten välistä tulla kuurolle tietokojeelle ihka suomenkielisiä hoputuksiakin, jotka Einon kaltainen fiksu mies tiesi täysin turhiksi, mutta kunhan nyt rauhoitteli ainakin itseään turhauttavan odottamisen aikana. Taustalla kahvinkeittimen kohina lakkasi ja mustan kuvaruudun pikkuriikkiset ja monivärilliset ikonitkin olivat ilmestyneet tutuille paikoille. Eino istahti huolimattomasti työtuolilleen ja sohi innoissaan näytöllä olleita vuorovaikutuselementtejä hiirellä, jollaiseksi tietotekniikan ihmeinsinöörit olivat tuota teknistä osoitinlaitetta alkaneet jossakin maailmanhistorian vaiheessa kutsumaan. Kämmeneen lämpimään syleilyyn täydellisesti sopinut muovinen kapistus liikkui käden liikkeiden mukana eteen ja taakse ja välillä sivulle ja sitten taas johonkin toiseen suuntaan. Kirkkaat silmät seurasivat magneettisen tarkkaavaisesti monitorilla samaa tahtia liikkunutta valkoista nuolimerkkiä. Välillä mustapainikkeinen näppäimistö sai kyytiä, kun vikkelät sormet kyntivät sokkona sen siistissä järjestyksessä sijainneita numeroin ja kirjaimin kirjoiltuja painikkeita kymmensormijärjestelmän pettämättömällä tehokkuudella. Sitten Eikan oikeanpuolinen korva nykäisi yrittäen turhaan vetreyttää evoluution hylkäämiä korvalehden liikuttajalihaksia ja koitti suunnata rustoisen lehdykän äänen lähteen suuntaan. Keittiösyvennyksestä kuului vaimea naksahdus, kun puoliautomaattisen kahvinkeittokoneen lämpölevy oli saavuttanut huippukuumuutensa ja sen termostaatti kytki levyn virransäästötilaan käynnistääkseen kuumottamisen uudelleen jonkin ajan kuluttua, kun levy oli jäähtynyt tarpeeksi.