Vanhuksen terävät silmät tarkkailivat ensin käteen annettua mustavartista lyhyttä patukanmuotoista mikrofonia, joka sopi kokonsa puolesta vallan mainiosti käteen pideltäväksi eikä sen pituuskaan ollut juuri lyhyttä ruuvimeisseliä pitempi eli kapine oli kaiken kaikkiaan erinomaisen pienikokoinen ollakseen täynnä hienoa elektroniikkaa, jolla saattoi siirtää äänensä audiolaitteiden vahvistettavaksi ja sitä myöten kaiuttimista kailotettavaksi kaiken kansan kuultavaksi. Sitten silmät nousivat miehen kädessä olleesta sähköelektronisesta kohteesta katselemaan ympäröivää yleisöä, joka alkoi jo osoittaa pientä hermostuneisuutta odottaessaan Jalmarin puheen alkamista. Ukon katse kiersi hämillisesti muutaman lähimmän tutun asukkaan kautta, kunnes oikea käsi vihdoin sai aivonystyröiltä komennuksen ojentua ja nousta ylemmäksi sieltä noin vatsan seutuvilta. Käsivarsi teki työtä sisäisesti käskettyä ja kohotti omistajansa näkökulmasta katsottuna oikeanpuoleista kouraa kohti naamataulua pidellen samaan aikaan pyöreävartista äänenkaappaajaa tiukasti hellässä otteessaan. Mykistyneiksi hiljentyneet ihmiset Jalmarin ympärillä melkein pidättelivät hengitystään, sillä niin jännittävästä tapahtumasta taisi olla kysymys, mutta kyllä sitä vanhaa miestäkin jännitti niin kovasti, ettei puheen aloittamisesta ensi alkuun tahtonut tulla mitään. Joku taaempana yritti nousta varpailleen nähdäkseen, mitä edessäpäin oli tapahtumassa. Muutamat kauemmaksi jääneet läsnäolijat hyppivät pari korotettua hyppyä saadakseen selkoa väentungoksen yli, mutta pomppiminen oli turhaa, kun Jalmari pienikokoisena miehenä ei kunnolla erottunut massan keskuudesta. Kymmenen tai enintään kahdenkymmenen sekunnin ajan salissa oli hiirenhiljaista ja kuten vanha sanonta tässä kohti kuuluu lausua, olisi kuka tahansa voinut kuulla nuppineulan putoavan lattialle. Sitten Jalmarin tiukasti yhteen painuneet huulet avautuivat ja syvän kurkun perältä alkoi kuulua ymmärrettävää käheistä puhetta tosin ensin hiljaisella äänenvoimakkuudella, mutta kun joku tuntematon naisihminen auditorioksi muuttuneen voimistelusalin perältä kovalla äänellä rääkäisi, ettei sinne kuulunut, niin miesvanhus korotti heti ääntään sillä tavoin, jotta koko salin väki kuuli kunnolla, mitä ukko mikkiin turisi. Jalmari alkoi puhua ja meni heti asiaan ja teki kokousväkeä hätkähdyttävän ehdotuksen, jota ensin jäätiin hetkeksi äänettöminä arvioimaan. Kohta salissa käynnistyi hiljainen supina, joka nopeasti kohosi äänekkääksi keskusteluksi. Ehdotus oli todellakin käynnistänyt polemiikin, mutta kansan kasvoista päätellen esitys oli mitä ilmeisimmin jopa hyväksyttävissä.