Kaukaa viisas tulevan konserttiyleisön edustaja oli jo viikkoja aiemmin kirjoittanut tavallisella käsialalla hyvissä värjäysvoimissaan olleella kuivamustekynällä kellastuneelle muistiopaperisuikaleelle kolme päivämäärää tai tarkalleen niitä päiviä oli raapustettu neljä, sillä yksi niistä oli vaihtoehtoinen tilaisuus vain siltä varalta, että ensimmäinen esitys olisi täyteen buukattu eli suomeksi sanailtuna loppuunmyyty. Hiirenkorvainen lappunen astui ulos lompakosta, kunhan massi oli ensin poimittu keinovalaistuksen ulottuville pimeyden syövereistä jostakin päällystakin silkkivuoratun rintataskun pohjalta. Keskeltä taittuva nahkainen rahapussi lävähti kuin jousitettuna avonaiseksi vasemman käden puristellessa sitä tiukasti hyppysissään. Moneen kertaan pihtiottimiksi muuntautuneet sormet tiesivät jo ilman käskyäkin, mitä oli tässä tehtävä ja tottuneesti sukelsivat sivulokeroon kaivamaan toiselta laidaltaan rypistymään päässyttä muistilehtiön sivunpalasta. Tilausprosessin toinen vaihe avasi äänen ja kajautti kahden kesken jääneiden asiakkaan ja myyntivirkailijan välille ensimmäiset puheentahdit, joissa Eino ilmaisi haluavansa varata liput muistilapultaan luntaten luettelemiensa päivien konsertteihin. Alkoikin kuumeinen parhaimpien istumapaikkojen metsästys. Ylellisimmät rahit oli jo aikoja sitten varattu, sillä ne olivat olleet myynnissä pitkän aikaa kanta-asiakkaille menneenä syksynä ja jäljellä oli enää hajapaikkoja sieltä täältä yksittäisten lippujen ostajille. Ne kuitenkin kelpasivat eikä Eino jäänyt muutaman vaihtoehdon kanssa puntaroimaan valittuaan pikapikaa melkein ensimmäiset ehdotetut jakkarat.

Toimitus oli asiantuntevan joutuisaa, ja muutaman killingin arvoista maksua vaille valmis kaupankäynti odotti vain enää muovirahan virkaa toimittavan luottokortin istuttamista maksamisesta huolehtineen päätelaitteen horisontaalisesti venyneeseen ja pitkulaiseen käsittelyaukkoon. Ulkomuististaan mies naputteli huippusalaisen tunnuslukunsa peittäen numerolevyn mahdollisimman kattavasti kehonsa varjoon sekä vapaan kätensä suojaan ja kuitattuaan näppäilyt mielestään oikein annetuiksi jäi odottelemaan laitteen yksiväristä vuoropuhelua, joka kertoisi tuossa tuokiossa, oliko kauppa nyt sinetöity vaiko eikö. Rahastavan kortti-imurin nestekiteinen dialogi käski kohteliaasti odottamaan hetken. Mitään muuta kuin aikaa ei Einolla tuntunut olevankaan, hän ajatteli, ja oli jo aikeissa alkaa naputtaa hermostuneita sormiaan muovipäällysteisen tiskin pinnalla, kun lohduttava pikaluottopäätös ilmestyi rakkineen ilmeettömille konekasvoille. Ne samat sormet, jotka minuutti pari sitten olivat kortin aparaattiin työntäneet, kiskaisivat sen samaisen muovipuristeen nyt vauhdikkaasti ulos ja keskeyttivät tällä tavoin brutaalisti muoviläpyskälle liimatun mikrosirun ja päätelaitteen kahdenkeskisen kimppakivan. Melkein koko äskeinen toimitus koki seuraavaksi käänteisen käsittelyjärjestyksen, kun rahakukkarokin palasi kortteineen ja muistilapuskoineen talvipoplarin taskun pohjalle. Pitkä rimpsu pahvinomaisia pääsylippuja odotti huolellisesti pyyhityllä tiskillä siististi pinottuina ja suoraan kulmaan aseteltuina. Tiskiltä ne saivat vinhan kyydin vain välttämättömiä bonuskortteja ja luottokortteja sekä muutaman ryppyisen setelin sisältäneen nahkalompakon kaveriksi odottamaan tulevia musiikillisia nautintoja joku kaunis ilta tuhannen muun kuulijan seurassa puolihimmeässä konserttisalissa. Seesteisen poutainen vaikkakin harmaan pilvinen arkipäivä oli vasta puolillaan ja Einon mielestä kuluvan päivän muistinvaraiset askareet olivat vanhaa kansaa mukaillen nyt pulkassa.