Koskenlaskija - osa 234

Nopeasta ajatuksenjuoksustaan tunnettu Terho melkein arvasi tuon jatkokysymyksen ja oli mielessään jo valmistautunut siihen ja nosti kädet ylemmäksi toisistaan erillään yrittäen antaa kuulijan ymmärtää pysyvän paikoillaan tulevan selostuksen ajan.

- Kyllä vain, paremmissa verhoissa on ommeltu paino verhon päärmeeseen, ja näin salusiini ei lähde niin helposti liikkeeseen ilmavirran imussa. Sulla lienee joku halpa muovinen marketkappa, jossa on säästetty ja jätetty pois toi paino, joka yleensä on metallinen ja usein ketjuntapainen. Toinen vaihtoehto on jättää verhoa hieman raolleen eli älä vedä sitä aivan kiinni seinään. Näin ilma pääsee liikkumaan verhon ja seinän välistä. Tosin samalla myös vesiroiskeet tuppaavat läikkyvän suihkutilan ulkopuolelle siitä avonaisesta rakosesta.

Eino kehui Terhon ymmärrettävää ja kansanomaisesti kerrottua selitystä, jota myös muut kiittelivät. Turhaa kai lienee tässä mainita, että Terhohan se suorastaan paistatteli ympärillään lennelleissä kehuskeluissa. Kunnan arvostettu opettaja ei osannut esiintyä vaatimattomana, ja oikein tarkkaan kun tuota maikkaa läheltä seurasi, olisi voinut vaikka vannoa, että miehessä oli hitusen narsistin vikaakin tai ainakin hän rakasti olla kaiken huomion keskipisteenä, jos vain ympäröivä väki arvosti hänen tietämystään. Miesten aattoilta jatkui sitten mukavan rupattelun parissa, ja seuraan liittyi pian Terhon rouvakin, vaikka hän venäläissyntyisenä ei suomea kovin hyvin taitanutkaan, mutta osallistui aika ajoin äijien keskusteluun ellei muuten niin kysyen milloin minkäkin sanan tai ilmaisun merkitystä. Rattoisa ilta vierähti nopeasti ehtoon puolelle ja kukin vieraista alkoi vähin erin tehdä lähtöä kämpilleen ja toivotteli lähtiessään hyviä öitä ja joulun jatkoja isäntäväelle. Jokainen lupasi ulko-oven kynnyksellä tulla vielä viikon kuluttua juhlistamaan vuoden päättymistä ja uuden vuoden alkamista, niin kuin Löysäisissä oli aina tapana ollut. Samaa perinnettä tosin noudatettiin monilla muillakin paikkakunnilla ja eri puolilla maailmaa.

Joulun hiljaiset pyhät kuluivat tuskastuttavan hitaasti, mutta arki koitti takuuvarmasti ennemmin tai myöhemmin ja kunnan pienen keskustan kaduilla saattoi nähdä jonkun verran liikehdintää usean päivän hiljaiselon jälkeen. Moni kauppa piti välipäivinäkin uksensa visusti yhä kiinni, ja yksi jos toinenkin kävi turhaan joidenkin puotien ovia kokeilemassa, vaan kolkuttelu oli turhaa, ja vain isompi liike syrjemmällä oli uskollisesti avoinna joulun ja uudenvuoden väliset arkipäivä, tai miten sen syrjäisemmän sijainnin nyt kukin käsittikin, kun valtatieltä katsottuna supermarketti sijaitsi ihanteellisella paikalla tien varressa kun taas taajamassa elelevien asukkaiden kannalta kauppakeskukseen oli kyllä ihan riittävästi matkaa.

Julkaistu torstaina 26.12.2013 klo 14:22.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 233
Seuraava
Koskenlaskija - osa 235