Entisenä yrittäjänä ja esimiehenä palkansaajien jämptiys oli ihailtavaa ja kerta kaikkiaan kiiteltävää. Moinen käyttäytymismalli oli kaiketi selitettävissä lokaalilla kulttuurierolla. Kaupungeissa ja etenkin pääkaupungissa elämänmeno oli toisenlaista ja kurillisuus toista luokkaa löysäisläisten verkkaan tahtiin, jossa ei hoppuiltu ja asioita tuumailtiin mieluummin pidempään kuin liian vähään. Kärsivällisyys oli hyve, ja ohikulkija olisikin saattanut kuulla jo muutaman päivän vierailunsa aikana, että onhan se päivä vielä huomennakin, millä paikalliset ehdottomasti tarkoittivat liian kiivasta kanssaihmistä rauhoittumaan ja ottamaan niin asiat kuin elämänkin rennosti. Eino oli Löysäisissä elettyään puolessa vuodessa oppinut niin sanotusti talon tavoille. Asiat eivät aina edenneet edes saman päivän aikana ja jonkinlainen etelän lämpimistä maista tuttu paikallisen modifikaation ja hitaiden hämäläisten elämään sopeutumisen kokenut mañana-kulttuuri oli ikään kuin vallallaan. Vaan eipä ollut Eikalla kiirettäkään, kun ei ollut mitään mitä olisi kiirehtinyt. Töitä tulla tupsahteli tasaisen hitaasti ja aikaa jäi mainiosti vielä Euroopan unionin keksintölaboratorion tuottamien erikoisten laitteiden tutkimiseen vanhan Jalmarin kanssa. Viimeaikaiset nopeatempoiset tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että kyllä Löysäisten kyläläisistä saadaan tarvittaessa puhtia etenkin, kun kyseessä on oman kunnan etu ja tulevaisuus. Mielelläänhän kunnan asukkaat halusivat elinympäristönsä pysyvän vähän niin kuin muuttumattomana, mikä sitten edellytti, että eteläisestä ruuhka-Suomesta saapunut liikemies Besmerberg suunnitelmineen piti pysäyttää jo alkuunsa ja kynnyksellä ennen kuin olisi ollut myöhäistä. Tämän vaaran kyläläiset vaistosivat ja kuin taikaiskusta koko kansa oli yhtäkkiä yksituumainen ja valmis nopeisiinkin ratkaisuihin. Yksimielisyyttä ei Löysäisistä tosin puuttunut ja moni kunnan asia etenikin hyvässä yhteisymmärryksessä aina maaliin asti, vaikka joskus hieman hitaanpuoleisesti. Kuntalaisten seuraava pohdinnan aihe oli tykätyn ja kunnioitetun, arvon kunnanjohtaja Latvala-ahon eläkkeelle siirtyminen. Johtaja oli palvellut kuntaa vuosikymmeniä ja harvoin enää sellaisia niin pitkiä työuria missään tehtiinkin ja kuntapampun työrupeama olikin koko lailla sieltä harvinaisemmasta päästä. Osa nuoremmista kunnan asukkaista ei tohtinut enää edes muistaa, mitenkä kohtapuoliin hyvin ansaittuja eläkepäiviään viettämään väistyvä kuntajohtaja oli aikoinaan paikkaan valittu. Vanhemmat kunnan ihmiset muistivat valinnan olleen tuolloinkin perin helppo ja yksimielinen. Isommista kaupungeista tuttua kunnallispoliittista kähmintää ja suhmurointia ei Löysäisissä tunnettu. Kaikista näistä ylistävistä kuvaelmista huolimatta ei tämä pieni kuntapahanen ollut minkään maanpäällinen paratiisi ja kuten niin monissa muissakin yhteyksissä eipä ollut Löysäinenkään säästynyt lain varjoisamman puolen harrastajilta.