Koskenlaskija - osa 206

Löysäisten ihanan rauhallisessa pikku kunnassa ei ollut aivan kaikki kohdallaan. Vuosikymmenten ellei peräti vuosisatojen uinuvaa hiljaisuutta ja seesteisyyttä oli viime aikoina koeteltu, kun maisemiin oli kuin entiselle pääministerille yllättäen ja pyytämättä ilmaantunut epämieluisaa ja uudenlaista päänvaivaa. Mikään ongelma ei kuitenkaan ollut niin suuri, etteikö Löysäinen olisi aina niistä selvinnyt voittajana, ja niin oli käyvä tässäkin tapauksessa. Kuntalaiset eivät sitten aikailleet vähääkään ja kutsuivat tulenpalavan nopeasti koolle kunnan korkea-arvoiset päättävät elimet kunnanvaltuustoa ja kunnanhallitusta myöten. Esityslistalla oli vain yksi kiireellinen asia lukkoon lyötäväksi, ja se oli sen paljon puhetta herättäneen metsäkaistaleen kaavoituksen muuttaminen pikavauhtia. Kirjoittaja ei ryhdy tässä käymään läpi kunnallispolitiikkaa sen enempää kuin kaavoitukseenkaan liittyviä kiemuraisia yksityiskohtia, vaan toteaa vain ylimalkaisesti ja kimurantit yksityiskohdat sivuuttaen, että asia eteni kaikkien mahdollisten lakipykälien ja asetusten sekä demokratian ja hyvien tapojen mukaisesti ja vielä suurella yksimielisyydellä, sillä olihan jutussa kyse sentään kunnan asukkaiden suuresti arvostamasta metsästä. Kunnan päättäjät kokoontuivat säädetyssä järjestyksessä ja yksissä tuumin saivat aikaiseksi rakentamisen estäneen asemakaavan rakastamalleen metsälle. Tuomas ei paljoa tai jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin ei lainkaan seurannut kunnallishallinnollisia asioita päätöksistä puhumattakaan ja oli tietysti tyystin tietämätön hänen liikekumppaniaan koskeneesta päätöksestä siitäkin huolimatta, että päätös oli pitkään nähtävillä kunnan julkisella ilmoitustaululla heti siinä kunnantalon edustalla lasivitriinissä. Vain harvat tosin perinteisesti kävivät näitä ediktejä lukemassa, jos edes kukaan. Liikemies Besmerberg oli vain hetkeä aikaisemmin allekirjoittanut tonttikaupat Tuomaan kanssa, ja rahakin oli vaihtanut jo omistajaa siirryttyään pankkitililtä toiselle jokunen aika sitten. Uusi omistaja tahtoi saada nopeasti rakennusprojektinsa käyntiin ja se edellytti kaikenmoista asioimista kunnan virkamiesten kanssa. Besmerbergin eräs maanantaipäivä alkoi ulkoisilla mittareilla punnittuna kaikin puolin aurinkoisesti ja syksyn myrskytuuliin ja vesisateihin tottuneen näkökulmasta yllättävän kuivana. Aivan näin auvoisesti ei päivä kuitenkaan toteutunut kiireiselle ja touhukkaalle liikemiehelle. Pian Besmerberg sai nimittäin tietää yllätyksekseen ja suureksi harmituksekseen sekä ikäväkseen, että hänen ostamansa tontit olivat yhdessä yössä yllättävästi tulleet käytännössä arvottomiksi, koska uusi asemakaava kielsi kaikenlaisen rakentamisen luonnonvaraiselle metsämaalle. Tieto tyrmistytti kauppamiehen, joka pinkaisi suorinta tietä Tuomaan juttusille, vaikka eihän hänen kauppakumppaninsa Tuomas asialle mitään mahtanutkaan. Tällä välin Eino oli taas häärinyt samaisen asian kimpussa ja koonnut jälleen joukon aktiivisia kunnan kansalaisia tällä kertaa tärkeään kokoukseen. Eikka oli suunnitellut ja kehitellyt juonikkaan viekkaasti erikoisen järjestelyn, jossa tarvittiin nyt jälleen eräiden kuntalaisten apua.

Julkaistu maanantaina 18.11.2013 klo 17:00.

Edellinen
Peitetyt ikkunat
Seuraava
Koskenlaskija - osa 207
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä