Levottomasti yönsä nukkunut Eino ja kaikesta hyväntuulisuudesta päätellen oikein makeat unet koisannut Lorvi tapasivat jälleen ennakkoon sovitusti seuraavana päivänä italialaistyyppisessä ravintolassa jossakin siinä lounasajan korvilla ja aivan kaupungin keskustan sydämessä. Innokas Lorvi oli ennättänyt paikalle hyvissä ajoin ennen isäntäänsä ja istui jo pienen kahdelle henkilölle varatun pöydän ääressä odottelemassa Eikkaa, joka saavuttuaan ripusti ensi töikseen raskaan talvipalttoonsa puutapuliin kiinnitettyyn kurvikkaan koristeelliseen metallikoukkuun. Pitkään eivät miehet joutuneet istumaan toimettomina, kun pirtsakka tarjoilijatar pyyhälsi pienen muistivihon ja kuulakärkikynän kanssa penäämään ensimmäiseksi tuota juomapuolta. Työteliäs päivä oli vasta puolessa välissä, joten kummallekin kelpasi vanha kunnon perinteinen keittiöhanasta annosteltu jäävesi siitäkin huolimatta, että ulkona paukkui vähän alle kymmenen asteen pakkanen. Samaan hengenvetoon kumppanukset tilasivat päivän lounaaksi jotakin lihamureketta keitinperunoiden kyydissä, ja muistiinpanojaan rustaillut vaaleaverikkö painalsi pois näköpiiristä jonnekin keittiön suuntaan vai oliko se sittenkin takaisin sinne baaritiskin taakse näppäilemään tilausta kassakoneen näköiseen päätelaitteeseen, sitä eivät kumpikaan ystävyksistä huomanneet panna merkille eivätkä he neidin myöhempiä liikkeitä olisi muistaneet, jos joku olisi pian kohta sellaista tapahtumaa tullut näiltä liikemiehiltä tivaamaan. Naikkosen kadottua tehtäviinsä ansaitsemaan kuukausipalkkaansa Eino alkoi ääneen ihmetellä häntä jo vuosia pohdituttanutta kysymystä, miksi ravintoloissa aina aloitettiin asiakassuhde kysymällä, mitä saisi olla juotavaksi, kun oikeasti asiakas oli tullut syömään. Lorvi ei ollut koskaan ajatellut asiaa tuolla tavoin kantikkaasti, ja se ehkä johtui paljolti siitä, ettei usein rahatonta miestä juurikaan nähty ravitsemuspaikkojen asiakkaana. Kohtalaisena loogikkona ja aina sanavalmiina hänellä oli kuitenkin eräs selitys Eikkaa askarruttaneeseen pulmaan, sillä eihän se sopinut istua ravintolassa kuivin suin annosta odotellessa ja siinä vartoessaan tuli kuin varkain juoneeksi ensimmäisen juomansa ja kun sitten aikanaan tuli ruuan vuoro, olikin pakko tilata toinen juoma. Näin ravintola sai myytyä hyväkatteista virvoketta enemmälti, ja tämä selitys kelpasi Einollekin, joka jo kaiveli tähän asti toimettomana roikkuneen palttoonsa syvästä ja leveästä povitaskusta nipun moneen kertaan taiteltuja aanelosia ja levitti ne juomalaseja sivummalle siirrellen hädin tuskin parin neliön laajuiselle pöydälle Lorvin tutkittaviksi. Laskoksiinsa yhä tarrautuneet paperiarkit vaihtoivat kahisten puolta, kun konsultiksi ryhtynyt työnhaun ekspertti nappasi ne hiljattain miestenhuoneessa vaahdotetulla nestesaippualla ja lämpimällä vedellä pestyihin hyppysiinsä ja alkoi huolellisesti tavata asiakirjoja välillä otsaansa rypistäen ja taas ryppyjä oikoen. Professionaalisen vaikutelman antaneiden kasvonliikkeiden myötäileminä tarkkaavaiset silmäumpiot ahmivat kyltymättöminä mustaa tekstiä valkaistulta paperilta harmaiden aivosolujen prosessoitaviksi eikä aikaakaan, kun näiden ruumiillisten elinten omistaja valmistautui isälliseen loppulauselmaansa tai tuomioon, jota Eino aavisteli kohta kuuntelevansa.