Koskenlaskija - osa 182

Jalmari tahtoi heti kunnantalolla käydyn kattavasti tilannetta kartoittaneen ja muutenkin hyvin asiallisen keskustelun ja luottamuksellisen tehtävänannon jälkeen palata takaisin kunnanjohtajan konttoriakin vielä vaatimattomampaan toimistoonsa sinne jonkusen kilometrin päähän kunnan rajan tuntumassa sijainneeseen kookkaaseen ja iältään verraten uuteen peltihalliin. Ja sinnepä tärkeiltä näyttäneet ystävykset veltoissa ja tilavissa haalareissaan suuntasivat ensi töikseen. Tapahtumarikas ja loppua kohden alati vain kiireisemmäksi muuttunut päivä oli vääjäämättä kallistunut iltapäivän ja myöhemmin ehtoon puolelle, ja yläilmoissa keikkunutta taivasta peitti mielialoja alakuloistavan masentava ja katkeamattoman tasaisen harmaa pilviketto, joka ounasteli taas pian syyssateita ellei myöhemmäksi iltapäivällä niin sitten illaksi tai viimeistään seuraavaksi yöksi. Jalmari aavisteli pitkän ikänsä mukanaan tuoneen elämänkokemuksen perusteella tulevan säätilan suosivan heitä iltahämärissä suoritettavaksi aiotulla moniin kysymyksiin lisävalaistusta tuovalla tutkimusmatkalla. Pilkkopimeyden turvin saattoi, niin kuin lukijakin varmasti ymmärtää tämän enempää tätä tosiseikkaa selittämättä, hiippailla kartsalla vaivihkaa ja selvitellä mieliä kiinnostaneita kiinteistökauppoihin liittyviä juttuja kaikessa rauhassa turhien uteliaiden katseiden ulottumattomissa. Teräksisellä pellillä katettu harjakattoinen peltihalli ja sen uutteralle työnjohtajalle tarkoitettu ahdas ja tupaten täyteen kaikenmaailman tarpeellisia ja vähän tarpeettomiakin tavaroita ja esineitä ahdettu koppi oli vuosikymmenten aikana tullut Jalmarille rakkaaksi ja tärkeäksi tukikohdaksi, jossa ja vain jossa hän kykeni ilman ulkopuolisia väliintuloja ajattelemaan suoraviivaisesti ja häiriöttä. Tuo pieni komerosta numeron verran suurempi kammio toimi taas tänäkin myöhäisenä iltapäivänä vanhan miehen tuttuna päämajana, jossa hän nyt ryhtyi tuumasta toimeen suunnittelemaan kunnan mailla hiippailevan ja asukkaille epämiellyttävän epäilyttävän kauppamiehen toistaiseksi tuntemattomia pyrkimyksiä selvittääkseen. Jännittävää seikkailua odottanut Eino istahti rennosti pöydän toiselle puolelle kääntäen ensin tuolin toisin päin niin, että selkänoja oli kohti vatsaa ja jalat istuimen molemmilla puolilla ja jäi sitten odottamaan vanhan ja viisaan mentorinsa seuraavia siirtoja. Hetken mietittyään Jalmari ehdotti, että he ensimmäiseksi tehtäväkseen ottaisivat selvää, mikä tuo tonttikauppias oli miehiään ja yrittäisivät onkia tietoonsa kyseisen hepun suunnitelmia. Kun kauppamies ja hänen olinpaikkansa olisi selvillä, Eino voisi puolestaan ryhtyä varjostamaan tätä ja näin paljastaa kuntalaisten mielenrauhaa järkyttävän trokarin aikeet. Eikka se vain myötäili Jalmarin suunnitelmia eikä rohjennut hyvää ehdotusta ryhtyä arvioimaan ja vielä vähemmän arvostelemaan. Sitten vanhus totesi kuin loppupuheenvuorona, että asiahan oli sillä selvä ja miehet nousivat ylös. Jalmari loikki kiireesti taas hallin perällä sijainneen peltikaapin luokse ja veti ovet apposen ammolleen nostaakseen hyllyltä jälleen tutun näköisen ruskean pahvilaatikon, joka päätyi pian isolle työpöydälle hämmästeltäväksi.

Julkaistu perjantaina 11.10.2013 klo 17:21.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 181
Seuraava
Höyrylaiva Bore
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä