Koskenlaskija - osa 66

Ihmeellisten ja aina niin arvostettujen ja usein vieläpä diplomoitujen koneinsinöörien kehittelemän infrapunakatselulaitteen toimintaperiaate oli lyhyesti kuvattuna loppujen lopuksi yksinkertainen vaikka näin monimutkaisen teknisen vempeleen toimintaa ei pitäisikään popularisoida aivan näin ylimalkaisesti. Ympäristöstään lämpimämmät kohteet erottuvat yönäkölaitteilla selkeästi punahehkuisina ja mitä kuumempi kohde laitteiden näkökenttään osuu sitä punaisemmaksi kohteen kuva kiikareiden linsseille muodostuu eli siis tähän asti vielä melko ymmärrettävää ja selkokielistä. Ihmisen ruumiinlämpö on tyypillisesti huonelämpötilaa korkeampi, joten jengin käyttämällä pimeäkiikarilla saattoi erottaa ihmishahmon helposti. Oletettavaa olisi tietenkin ollut, että esimerkiksi nukkuva ihminen erottui sängystä punaisena ruumiillistumana, mutta kutsumattomasti vierailulle tulleen pahamaineisen sakin kiikareilla paljastuikin, että koko yksinkertaisesti rakennettu sänky hehkui kauttaaltaan punaisena aivan sen toiselta laidalta koko leveydeltään ja pituudeltaan toiseen ääripäähän saakka. Keskellä rypytöntä lakanalakeutta ei ollutkaan odotetusti selkeää lämpimän ruumiin tuottamaa kuviota vaan nyt koko peti näytti olleen kuin tulessa. Toisen ja yhtä suuren yllätyksen tuotti pehmeällä ja upottavalla tummansävyisellä, korkeanukkaisella kokolattiamatolla päällystetty lattia, joka sekin loimotti koko alaltaan tasaisen vaaleanpunaisena. Kiikarimies toveruksineen olivat kuin kovalla tiikkipuulla päänuppiin lyötyjä. Arvatenkin kalliinpuoleisesta infrapunalaitteesta ei ollut miesten hämäräperäisessä operaatiossa minkäänlaista apua, kun lähes koko sviitti seiniä ja kattoa lukuun ottamatta hohti punavärin eri sävyissä kuin paikallisen kodinsisustukseen erikoistuneen maalikaupan värikartasto ikään. Hämmentynyt miehenpuolikas riisui hiostavan kiikarilaitteiston päästään löysäten nupin ympäri kiristettyä hihnaa ja ojensi näkökoneen pidemmälle hujopille, joka tiiraili linssien läpi ystävänpäivän koristelua muistuttanutta makuukammaria. Kuului melkein äänetön kuiskaus: "Mitä tämä on?" Pian muutkin alamaailman ryhmän jäsenet tutustuivat outoon ja tuntemattomaan näkymään, kun hinnaltaan arvokas pimeänäkölaite kiersi vuoron perään kädestä toiseen. Samalla käynnistyi hiljainen supina, kun roistot ryhtyivät kiireelliseen ja hätäiseen neuvonpitoon vedettyään kaikesta päätellen vesiperän johtajaltaan Brunogallolta saamassaan toimeksiannossaan.

Tuomas oli varustanut kalliin ja hulppean asuntonsa kekseliäillä varotoimilla, koska sai toisinaan vihiä mahdollisista ilkeistä vihamiehistä, jotka olisivat mielellään nähneet pyrkyripojan muissa maisemissa tai ainakin olisivat kovin mieluusti kurittaneet tätä antaakseen miehelle vähän oppia alamaailman liikemiesten kirjoittamattomista säännöistä. Kaikenlaisia elektronisia vimpaimia pursuneessa talossa pihapiireineen oli luonnollisestikin viimeistä huutoa ollut hälytysjärjestelmä, joka nyttenkin oli hiljaisesti antanut Tuomaalle ennakkoon varoituksen mahdollisista toivomattomista myöhäisistä vierailijoista. Ensimmäinen hälytin sijaitsi jo puutarhassa, jonka läpi tummanpuhuva joukkio aikaisemmin yöllä hiipi ruohonkorsia katkoen ja laukaisten varoituslaitteen anturin ohi mennessään. Makuusänky oli oivallisesti lämmitettävä koko pinta-alaltaan, ja juuri nyt se kuumottikin rosvojoukon suureksi hämmästykseksi ja äijien aikeet sekoittaen kirkasta punahehkua pimeänäkemiseen tarkoitettujen veikeiden kiikarilasien linssipinnoille. Samoin kamarin laakeassa permannossa oli lattialämmitys, joka sekin sotki infrapunakiikarin eikä paljastanut esimerkiksi jalanjälkiä matossa. Itse asiassa Tuomas oli ehtinyt paeta jo kauas kotitalostaan, kun paha liiga vasta sormeili lukkoa sisään päästäkseen. Makuuhuoneen peräseinän takana oli nimittäin suuri vaatehuone, johon johti erillinen lukoton ovi sängyn vierestä. Vaatehuoneesta perätila jatkui toisesta erillisestä oviaukosta pesuhuoneeseen, jossa olivat kaikki mukavuudet, joita ei nyt luetella yksityiskohtaisesti, mutta jotka lukija voi mielikuvituksessaan haaveilla olevan silloin, kun raha ei keskustelunaihe kaupankäynnin aikana ja rautakaupasta voi ostaa mitä myntillä saa. Mutta kaikkein mielenkiintoisin Tuomaan kaltaiselle pakenijalle oli vaatehuoneen suuri, koko seinän mittainen vaatekaappi liukuovineen.

Julkaistu tiistaina 2.4.2013 klo 18:14 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 65
Seuraava
Koskenlaskija - osa 67