Einokin siinä vieressä seisoessaan katseli hämmästyttävän tarkkaan onnistunutta osumatarkkuutta, mikä sai vienon hymyn virneen tapahtumaa äimistelleen miehen muuten niin totisille kasvoille. Kun raskastekoinen lava oli pysähtynyt hallin lattian varaan, alkoi kuski taas nopeilla ylös ja alas suuntautuneilla käden heiluriliikkeillä pumpata kärrynsä hydraulista nostinta ja muutaman vedon jälkeen puinen eurolava oli ison tavarapakettinsa kanssa jälleen noussut muutaman sentin maasta koholle ja juuri sen verran, että kärry pääsi esteettä liikkumaan tasaista lattiapintaa pitkin eikä siinä ollut yhtään ylimääräistä korkeutta, mikä tuntui olleen näiden kuljetusmiesten jonkinlainen ammattitaitoon liittyvä intohimo eli olla nostamatta taakkoja yhtään turhaan korkeammalle kuin mitä oikeasti oli tarvetta. Mitään sanomatta touhukas ja niukkasanainen tavarantoimittaja nykäisi kärrynsä liikkeelle ja veti lavan keskelle hiljattain siivottua ja tyhjennettyä hallin lattiaa ikään kuin arvaten, että se paikka oli nimenomaan tarkoitettu lähetykselle, joka oli siihen tuotava ja jätettävä. Kärryistä kuului lyhyt suhahdus ja lava kolahti kovalle lattialle. Vieraileva mies veti takataskustaan kahteen tai kolmeen kertaan taitetun vaaleanharmaalle paperille ja vihreällä painomusteella painetun lähetysluettelon ja purki sen auki levittäen paperin tuomansa ison laatikon päälle. Eino siinä mietti itsekseen sivusta tapahtumien kulkua seuraten ja hieman oudoksui vanhanaikaiseksi mieltämänsä analogisen lähetysluettelon allekirjoittamista. Hän kun oli jo tottunut paljon nykyaikaisempiin menettelytapoihin, joihin kuului tabletti ja osoitinkynä, jolla vastaanottaja raapusti nimikirjoituksensa suoraan tuon sormitietokoneen älykkäälle kosketusnäytölle digitaalisesti tulkattavaksi. Mutta allekirjoitustilaisuus jatkui ja löysäksi jääneen ja kaiketi numeroa liian ison työtakin ulkopuolisesta rintataskusta nousi mainostekstillä silkkipainettu kuulakärkikynä työhanskasta paljastuneilla pulleilla sormilla, ja kynä teki ilmassa loivan kaaren kohti sitä odottanutta Jalmaria, joka jo innoissaan seisoi korkeahkon pakkauksen vierellä. Nopeasti ja puolihuolimattomasti vanha mies raapaisi suttuisen puumerkkinsä paperiin ja ojensi hinta-arvoltaan alhaisen kynän takaisin kuljettajalle, joka puolestaan työnsi sen takaisin rintataskuunsa napsauttaen sitä ennen kuivamustetta kirjoitettaessa valuttaneen kärjen takaisin holkin sisuksiin sen päässä ollutta nappia painamalla. Kuormakirja taittui takaisin kahteen tai kolmeen osaan ja hävisi taas takataskun suojiin, ja mies kiskaisi rukkasen takaisin käteensä. Pumppukärryt lähtivät kovaa kolisten takaisin kuorma-auton peräosaan ja koko hetki sitten nähty näytelmä näyteltiin ikään kuin uudelleen mutta tällä kertaa kaikki vaiheet tehtiin vähän niin kuin takaperin eli peruuttaen jo kertaalleen koetut toimenpiteet. Jalmaria sen sijaan ei paljoakaan enää tavara-auto tai sen kuljettaja kiinnostanut ja hän oli täydessä vauhdissa avaamassa pakettiaan kuin mitäkin joululahjaa konsanaan. Ulkoa kuului reipas hyvän päivän jatkotoivotus, ja kohta sen toivottelun perään yskäisi tehokas dieselmoottori hevosvoimansa valloilleen ja kamalan pakokaasun katkun hetkeksi hallin sisätiloihin.