Koskenlaskija - osa 235

Koko Löysäisten pieni kylä kokoontui valtavan klanitun pellon reunalle tukkien sen vieressä kulkeneen ajotien eikä paikalle luonnollisestikaan päässyt omalla autolla vaan se oli jätettävä läheiselle urheilukentälle ja sieltä oli käveltävä vielä joitakin satoja metrejä päästäkseen parhaille paikoille pellonpientareelle, ja niitä satasen metrejä oli paremminkin lähemmäs viisi kuin kaksi. Peltomaan laidalta olikin sitten upeat näköalat aavalle aukealle, jonka toisella laidalla hääri joukkio eri-ikäisiä kuntalaisia ja olivatko ne miehiä vai naisia, siitä ei ole tietoa, mutta kun kyseessä oli uudenvuodenaaton ilotulitusrakettien ampuminen taivaalle, niin eiköhän tuo enemmistö arvatenkin ollut kaksilahkeisia ja parrakkaita. Vuosi oli vaihtumassa eikä kulunutta aikaa ollut jäljellä kuin harvoja minuutteja. Jostakin kuului matalalla äänellä kova karjaisu olla valmiina ja sitten kesti tovin ennen kuin ilmaan kajahti satojen ihmisten aikaansaama kuorolausahdus ja korviin kantautui yleisesti käytössämme olleen lukujärjestelmän iso luku kymmenen. Sekunnin kuluttua väki, johon nyt äänenvoimakkuuden noustessa oli yhtynyt lisää läsnäolijoita, pauhasi numeron yhdeksän. Seuraavaksi tuli kahdeksan ja jokaisen sekunnin jälkeen numerosarja pieneni yhdellä ja kun numero yksi oli äännetty avaruuteen, pamahti pellon vastakkaisella laidalla ja pian pimeällä taivaalla räjähti iso valonpurkaus ja tuhannet pienet valopisteet tuikkivat sinisen värin eri voimakkuuksilla ja laskeutuivat hitaasti alas kohti maata sammuen yksi kerrallaan. Heti perään paukahti toinen ja kolmas ilotulite ja taivaankansi välähti hetkeksi punaisen vaalealla valolla henkeäsalpaavan hienon kuvion saattelemana ja sama toistui ainakin kymmenen minuutin ajan. Taivaalle oli ammuttu ehkä viisitoista tai parikymmentä rakettia, mutta kukaan ei niitä ennättänyt ihailultaan laskea, joten niiden lopullinen määrä jäi kirjoittajaltakin arvoitukseksi eikä sillä niin väliä ollutkaan, sillä sama näytelmä tuli mitä todennäköisimmin toistumaan taas vuoden kuluttua. Ihmiset mekkaloivat ja toivottelivat toisilleen ja naapureilleen hyvää uutta vuotta. Einokin sai äänensä jotenkuten Jalmarin ja Tuomaan kuultavaksi muiden ympärillä olleiden katselijoiden ja ilotulitemekastuksen yli, ja hänkin toivotteli ystävilleen sitä samaa, mitä muutkin siinä lähellä toisilleen toistivat. Tuomas ei kuullut taskussaan olleen kännykän ääntä mutta tunsi sen värinän. Mies nosti luurin löysien kangashousujensa taskusta ja katsoi älypuhelimen ruutua. Tuntematon numero oli lähettänyt tekstiviestin, jota utelias nuorimies ryhtyi samoin tein tavaamaan. Hyvä ystävänsä Ronny kertoi palanneensa Rositan kanssa Argentiinasta, ja he olivat saapuneet Helsinkiin ja toivottivat Tuomaalle hyvää uutta vuotta. Yllätyksellinen viesti oli vain jatkoa kummallisen oudolle ja melkoisen vaiherikkaalle ja vain hetki sitten taakse jääneelle vuodelle.

Julkaistu perjantaina 27.12.2013 klo 16:21.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 234
Seuraava
Vuosilukukilpailun 2013 ratkaisuja
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä