Tällä välin äimän käkösinä palloilleet yrmeät roikaleet tutkivat tarkoin mutta tuloksetta Tuomaan persoonallisen makuukamarin ja vetivät tyhjistä tuloksista päätellen siis vesiperän. Kauheat konnat tunkeutuivat röyhkeästi toki myös sinne salamyhkäiseen vaatehuoneeseenkin ja aina intiimeihin pesutiloihin saakka, mutta eivät saaneet ahkerasta ja perusteellisesta koluamisestaan huolimatta vihiä kohteensa tuntemattomasta olinpaikasta saatikka juonikkaasta pakomatkasta. Miehet pistivät nuuskivan nokkansa kaikkialle eivätkä jättäneet vaatekaappiakaan läpikotaisin penkomatta. Kätketty lattialuukku pysyi Tuomaan onneksi pahiksille piilossa eivätkä katalat luihut voineet muuta kuin hipsiä vaivihkaa, niin kuin sanonta yleensä tällaisissa tilanteissa kuuluu, häntä koipien välissä takaisin asemapaikalleen. Valottoman ympäristön synkkyyteen sulautunut musta auto hävisi yön pimeyteen, kun kelmit ampaisivat tyhjin käsin matkoihinsa. Tuomas oli selviytynyt kamalista ahdistelijoistaan ja kiiruhti yhä paljastumistaan vältellen jalkapatikassa kohti muutaman kilometrin päässä sijainnutta kaupunkia jättäen hiljaisen ja yön kummallisista tapahtumista täysin tietämättömän ja sikeän uneliaan asuinalueen taakseen. Karkulaisen seuraava kohde oli tietenkin ystävänsä Ronnyn kortteeri pitkän rantakadun varrella seisoneessa asuinkerrostalossa, jonne hän saapui kiivaasta liikuntaretkestään hieman henkeään haukkoen aamuyön pikkutunneilla kolkuttelemaan unenpöpperöisen toverinsa kotiovea.

Tuomaalla ei ollut kovinkaan hyviä uutisia Ronnylle, joka yhä hieroi nuutuneita silmiään yllättäen keskeytyneiden yöuniensa jälkimainingeissa. Hätääntyneeltä kuulostanut Tuomas sai nopeasti kerrottua yöllisistä epämiellyttävistä kokemuksistaan ja taloonsa tunkeutuneista kutsumattomista vieraista Ronnyn kuunnellessa tarinointia kuin jotakin käynnissä ollutta seikkailuromaania. Aluksi kaikesta hämmennyksestä pöllähtänyt Ronny ei oikein tahtonut uskoa kuulemaansa, mutta kun Tuomas oli hieman valottanut synkkiä taustoja tapahtumille, ymmärsi hän ystävänsä kuvainnollisesti sanaillen piirtämän uhkakuvan todelliseksi. Ronnyn yöllisen vieraan kuumilla kintereillä oli joukko pahansisuisia korstoja, jotka olisivat halunneet viheliäiseltä Tuomaalta muutakin kuin kahvitarjoilun vierailunsa kunniaksi, ja nyt Tuomas tarvitsi luotettavan piilopaikan ainakin siksi aikaa, että saisi asiansa järjestettyä parhain päin. Molemmat kumppanukset ymmärsivät heti, ettei livohkaan paennut karkuri voinut jäädä Ronnyn poikamiesboksiin, sillä sieltä ne kuumakallet etsisivät ensimmäisenä tavoittelemaansa kurinpidettävää. Tuomas päätyikin jäämään vain täksi yöksi, tai mitä siitä yöstä nyt enää oli jäljellä, ystävänsä suuren olohuoneen upottavan pehmeälle ja isolle sohvalle koisimaan lainaksi saamansa torkkupeiton alle ja kirjoittautuisi päivällä väliaikaisesti johonkin kaupungin lukemattomista hotelleista. Sitä ennen vähille unille jäänyt ja edelleen jännityksestä tärisevä Tuomas ehtisi vielä tutia muutaman tunnin ennen kuin aamu sarastaisi uuden ja ehkäpä vieläkin jännittävämmän päivän alkajaisiksi.