Koskenlaskija - osa 16

Kohta alkoi kuulua sekalaisia toimeliaisuuden äänimerkkejä ja selvästikin joku oli tulossa vastaamaan kilikellon äskettäiseen heleään kutsuun. Raskastekoisen oven takaa kantautui metallista rapinaa, kun mitä ilmeisimmin paksulenkkinen turvaketju purettiin varmuustilastaan ja sitten ryhdyttiin sormeilemaan lukkopesän peittänyttä tekniikkaa vuosia harjoitellulla kaavalla. Lukon kieli vetäytyi laitteiston sisuksiin päästäen samalla teknisluonteisen naksahduksen. Hiljattain öljytyt saranat olivat vaiti, kun ovi vihdoin antoi elonmerkkejä ja kääntyi rataniveliensä varassa apposen auki. Virkeän ja kaikin puolin terveen näköinen vanhempi rouvashenkilö ilmestyi oviaukkoon. Asunnosta tulvahti niin ulkona paistaneen tulipallon fysikaaliskemiallisissa reaktioissaan synnyttämää fotonituulta kuin paukkupakkasilla huoneistoa lämmittänyttä leutoa ilmaa. Matalalta paistaneen avaruuspätsin vastavalo häikäisi Einon sirittävän katseen eikä hän kunnolla erottanut edessään seisseen naisihmisen yksityiskohtia vaan vain tumman muodon ja pulskat ääriviivat. Pian hän kuuli nimensä toistettavan miellyttävällä ikävuosien koulimalla mutta kuitenkin turmeltumattomalla alttosopraanosävelisellä äänellä ja hieman naukuvalla nuotilla. Kuultuaan etunimensä pikkuriikkisen näytellyn yllättyneellä äänensävyllä sai hän heti perään kutsun astua peremmälle ja näin yhä hämmennyksestä toipuva mies tekikin. Rouva veti käytävään seljälleen asti avautuneen oven jälleen kohti karmeja lukoksiin saakka ja huolellisesti pujotti teräsketjun päässä riippuneen pullukkaisen nupin ensin vastakappaleen pyöreästä aukenemasta ja sitten laskeutti sen metallipintojen hankausäänen säestäessä kapeaa uraa pitkin alas jättäen kettingin löysästi riippumaan aloilleen. Tuon toimituksen aikana sisälle korkeakattoiseen asuinhuoneistoon astuneen vieraan talvikenkien pikimustat, kapean pyöreät ja lakkapäiset nauhat olivat löystyneet ja lopulta avautuneet lähes puolilleen. Puolipaksujen sukkien verhoamat varpaat avustivat anturajalkineiden irrotusta tukemalla toisen jalan kenkää lattiaa peittäneen tummanharmaan plyysimaton päällä samalla kun toinen sääri kohottautui irtautumaan nahkapäällysteestään. Sama toimenpide oli jo suoritettu viereisen raajan jalkaterää suojelleen jalkimen poistatuksessa, jolloin vielä ulkokylmää hehkunut pieksu tuki kantapäätä jalan pyristellessä eroon kävelyä helpottaneesta apuvälineestään. Herttainen mammarainen nappasi vaatehenkarin hattuhyllyn poikkitangolta ja tarjosi sitä talvitakistaan parhaillaan kuoriutuneelle herravieraalle, joka pujotti tiikkipuusta pykätyn monella kaarella ja kurvilla muotoillun ripustimen hartioilta vapautuneen palttoon olkapäiden alle ja nosti tyhjän viitan rekkitangolle antaen sen roikkua vapaasti kohti maapallon keskipistettä vetävän painovoiman hoitaessa ilmiön käytännön toteutuksen.

Julkaistu maanantaina 21.1.2013 klo 17:21 Projektit-luokassa.

Edellinen
Iron Sky -kalenteri 2013
Seuraava
Koskenlaskija - osa 17
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä