Tutuksi tulleet pyörivät ovet tervehtivät jälleen sylinterinmuotoiseen tuulikaappiin eksynyttä kaupunkilaista ja imaisivat tämän sisätilan lämmöstä parin asteen ulkopakastukseen toivottaen sanattoman tunteettomasti ja mekaanisille esineille tyypilliseen tapaansa eleettömän välinpitämättömästi hyviä päivänjatkoja ja tervetuloja joskus takaisin. Näistä ovista Eikka tulisi käymään vielä useasti, joten siinä mielessä niiden kanssa kannatti pitää hyvät välit. Ekskursio oli päättynyt ja menomatkan vauhtia jäljitellen paluureitti kulki jotakuinkin samoja kengänpainamia takaisin keskustaan kuin olivat kymmenisen minuuttia aiemmin tuoneet. Menomatkalla ohitettu television uutisduo oli varmaankin saanut iltauutisten haastattelut pakettiin, kun se etäämmällä löntystellen asteli olkapäät korville kohotettuina ilmiselvästi poispäin tapahtumapaikaltaan. Vieressä seurannut olisi kuullut pienehköä kiukunpuhinaa, kun ostosreissuunsa kohtalokkaasti pettynyt mies manasi kaikkea mahdollista, mutta ennen kaikkea kivikautisia myyntijärjestelyjä, jotka vasta päättyneistä kokemuksista päätellen eivät olleet kuulleetkaan nettikaupoista itse tulostetuista pileteistä nyt puhumattakaan. Tästä eteenpäin suunta oli kuitenkin selvä ja se suunta oli kohti tuon samaisen lippukaupan toista myyntipistettä. Näiden kahden myymälän erona oli periaatteessa vain kaksi asiaa. Äskeisessä äkilliseen suursuosioon ponnahtaneessa kaupassa liput sai lunastaa ilman toimitusmaksua kun taas keskustakaupan tiskillä sisäänpääsyyn oikeuttavista arvodokumenteista sai pulittaa puolitoista rahaa kustakin. Se toinen erottava tekijä tulikin tuossa jo melkein mainittua, sillä keskikaupungin myyntitoimistossa lippuasiakas sentään otettiin vastaan pärskeistä ja pahanhajuisesta hengityksestä piittaamatta avokonttorin tiskillä toisin kuin hygieniastaan tarkassa vitriinisopessa, johon kyltymätön rahanhukkaajien jono odotti kärsivällisesti talvitamineisiin sonnustautuneina.

Tuttu myyntikoju sijaitsi monikerroksisen tavaratalon ylimmässä yleisölle avoimessa kerroksessa. Pääovesta katsottuna pieniä torikojuja muistuttavien myyntipömpelien valtaaman aulasalin perällä hissin ovet kutsuivat sisään kuin tilauksesta, mutta arvasivat jo kaukaa, että seuraavalle matkustajalle voisi näyttää pitkää nenää sulkemalla liukuovet juuri sopivasti sisälle astumassa olevan henkilön nenän edessä. Tämä ei käynyt Einolle, joka tunki pitkän käsivartensa poikkiteloin tylpästi leikkaavien sulkuporttien väliin saaden ylimielisen hissikojun näin antautumaan ja nöyrästi vetämään aikeensa takaisin. Siinä kiireessä tuli painettua tilauspainiketta vanhasta huonosta muistista seitsemänteen kerrokseen eikä nostokone jäänyt aikailemaan, kun pehmeä kyyti korkeuksiin starttasi. Hissikorin seinään liimattua kerroskarttaa matkan aikana tutkimalla kyytiläiselle valkeni vikatikki ja tilaukseen meni samassa trippi ylimmälle ja sinne aiotulle kahdeksannelle kerrostasanteelle. Vauhti hidastui ja pimpelipom soi jossakin korirakenteen ja hissikuilun välimaastossa merkkinä pysähdyksestä kerroksiin. Joku tyylikkäästi mustaan talvijakkuun ja mustiin sukkahousuihin sekä mustiin talvikenkiin pukeutunut ja edelleen mustahattuinen nainen astui kaveriksi, mutta ei tehnyt uutta tilausta muihin kerroksiin. Jo valitut seitsemäs ja tai kahdeksas kerros siis kelpasivat vastatulleelle leidille, mutta Einoa harmitti yhä se seitsemäs virhevalinta, jossa kaiken aavistelun mukaan tultaisiin kohta piipahtamaan ja aivan turhaan. Matka jatkui ja taas pimpelipom pysähdytti matavan matkan tällä kertaa neljänteen ostoskerrokseen. Nuori äiti lykki lastenvaunuja ovenpielistä ahtaaseen nosturikammioon ja surkean anelevalla katseellaan yritti valloittaa siellä jo ennestään matkustaneiden sydämet hellittämään vielä vähän lisää tilaa työntökärryjään varten. Eihän tuollaista hellyttävää ihmiskohtaloa voinut olla säälimättä ja niin sekä mies että nainen liisteröityivät kopin seiniin ja vetivät jo valmiiksi laihat vatsansa kiinni selkärankaan. Nuorikko tutki kerroksiin pysähtymään valittuja tilauspainikkeita ja tavallisen tapaisista silmälaseistaan huolimatta näytti kuin likinäköinen olisi ottanut selvää mikroskooppisen pienestä tekstistä parin metrin takaa. Taaskaan ei tullut lisätilauksia nappulapaneeliin ja sekalainen kumma kaupunkilaisjoukkio oli yhtä mieltä päämääristä. Konehuoneellisen hissin vaijerit kiristyivät ties monennenko kerran rakentamisensa jälkeen ja vetää ampaisivat vain vähän bajamajaa suuremman yksiön jälleen nostoliikkeeseen.