Sunnuntai Raumalla oli kuin vastakohta sateiselle lauantaille. Itse asiassa poutaantumisen merkkejä oli ilmassa jo lauantai-iltana ja sääennusteet lupasivatkin erinomaista kesäpäivää toiselle vierailupäivälleni. Aamu oli jo helteinen, kun lähdin kaupungille hieman yhdeksän jälkeen. Ensimmäinen kohteeni oli edellisenä päivänä väliin jäänyt näkötorni pienen kävelymatkan päässä Vanhan Rauman toisella puolella hotellistani katsottuna. Rauhallinen kävely oli paikallaan, jotta hiki ei olisi noussut pintaan, sillä aurinko porotti kuumasti ja ilma oli kostean nihkeä eilisen sateen jäljiltä. Vesitornin huipulla sijaitsee erinomainen kesäkahvila, jonka ulkoilmaterassi kiertää käytännöllisesti katsoen koko tornin. Sieltä on siis mainiot näköalat kaikkiin ilmansuuntiin. Valokuvaukselliset maisemat tasanteelta olivat upeita niin merelle kuin sisämaahankin päin. Pääsymaksu torniin oli kaksi euroa, mutta kukaan ei tosin ollut sitä perimässä, joten tällä kertaa pääsin huipulle maksutta.

Paluumatkalla keskustaan päin poikkesin vielä Vanhassa Kaupungissa. Alue tuli tutuksi tosin jo lauantaina, mutta kaupunginosassa riittää katseltavaa ja koettavaa parillekin päivälle. Aurinkoinen päivä oli omiaan valokuvaamiselle, joka oli käytännössä jäänyt tyystin väliin edellisen päivän harmaudessa ja tihkusateessa. Kameraan alkoi kertyä nopeassa tahdissa kuva poikineen ja sain ikuistettua lukuisia upeita kohteita kaupungista. Keskipäivän helteisyys tuntui yhä vain kuumemmalta, mutta sinnittelin hiostavassa paahteessa Merimuseolle. Tutustuminen mainioon museoon jäi kuitenkin vain kääntymiseksi lipunmyyntitiskillä, sillä pidin yhdeksän euron sisäänpääsymaksua aivan liian ylimitoitettuna etenkin kun hintaa vertaa edellisen päivän seitsemän euron yhteislippuun, jolla sentään pääsi kolmeen museoon. Paluu kuumia ja hiljaisia katuja pitkin takaisin keskustaan verotti luonnollisesti nestetasapainoa ja vatsakin alkoi antaa merkkejä nälkiintymisestään.

Kello yhden aikaan alkuiltapäivästä suuntasin takaisin Vanhan Rauman torille. Sen reunalla sijaitsee nimittäin suosittu Cafe Sali -kahvila, jossa tarjotaan erinomaisia ja ruokaisia salaatteja. Paikka tuntui todellakin olleen kovin suosittu, sillä tiskin edessä oli tasainen jono ja joka toinen asiakas seisoi salaattibaarin edessä. Kieltämättä Cafe Salin salaattilounas oli erityisen maittava. Sitä sai joko reilulla yhdeksällä eurolla normaalikokoisena tai pienenä, kahdeksan euron annoksena, johon itse tyydyin katsottuani edellä tilanneen asiakkaan saamaa valtavaa satsia. Lautanen oli lastattu suoraan sanoen yli äyräiden eli normaalissa annoksessa olisi ollut syömistä varmaankin kahden lounaan edestä, kun pienenkin salaattiannoksen tuhoaminen parempiin suihin oli tehdä tiukkaa. Lounaan päälle sai vielä kahvin eurolla, mutta hintojen suhteen on syytä olla tarkkana niin kuin aina suosituissa turistikohteissa. Olin nimittäin joutua maksamaan kahvista viisi euroa, mutta onneksi veloitus korjattiin ennen kuin ehdin maksaa.

Poutapilvet alkoivat kerääntyä länsirannikon taivaalle myöhemmin iltapäivällä. Pilvet varjostivat ajoittain niin, että ulkona alkoi tuntua ihan siedettävältä. Käväisin vielä hieman ennen kotiinpaluuta Galleria Kempaksessa iltapäiväkahvilla, ja sain vieraanvaraiselta isäntäparilta lopuksi vielä kyydin linja-autoasemalle, jossa kiittelin hienosta viikonlopusta ja toivottelimme toisillemme hyvää kesänjatkoa. Vierailuni Raumalla ei suinkaan ollut ensimmäinen. Edellisestä käynnistä oli kylläkin ehtinyt vierähtää jo vuosia ellei peräti vuosikymmeniä. Tämänkertainen visiitti ei olisi onnistunut näin suurenmoisesti ilman isäntäni Lasse Kempaksen opastusta, joten siitä pitää kyllä kiittää tässä vielä erikseen uudelleen. Kesäinen sunnuntaipäivä onnistui yli odotusten ja lievitti suuresti lauantain sateisesta säästä johtunutta harmittelua. Näillä kokemuksilla Raumalla kelpaa vierailla hymyssä suin toistekin.