Vietin viime viikonloppuni Raumalla. Tarkoituksenani oli käydä kaupungissa jo viime kesänä suurin piirtein näihin samoihin aikoihin, mutta erinäiset kiireet ja aikataulujen yhteensopimattomuus isäntäni kanssa venähdyttivät vierailua vuodella. Raumalla minua isännöi yksi maamme eturivin taidemaalareista ja kaupungin läpikotaisin tunteva herrasmies Lasse Kempas. Hänen asiantuntevalla johdollaan pääsin tutustumaan Rauman tärkeimpiin nähtävyyksiin ja sain samalla melkoisen rautaisannoksen kaupungin historiaa. Rauman kaupunki täytti 570 vuotta viime eli vuonna 2012, mikä tekee tästä Länsi-Suomen helmestä yhden maamme vanhimmista asutuskeskuksista. Länsirannikon kaupunki on tunnettu erityisesti historiallisesta Vanhan Rauman kaupunginosasta, joka on kuulunut Unescon maailmaperintökohteisiin jo vuodesta 1991. Muita tunnettuja raumalaisia erikoisuuksia ovat pitsit ja jaaritukset sekä tietysti paperi- ja meriteollisuus, jotka ovat yhä voimissaan ja näkyvästi läsnä alueen arjessa.

Lähdin pitkälle viikonloppureissulle lauantaiaamuna kello kuudelta. Aikainen herätys oli siis tiedossa, jotta ehdin bussille, joka körötteli Huittisten kautta autoa vaihtaen nelisen tuntia perille. Raumalla isäntäni Lasse Kempas jo odotteli linja-autoasemalla, ja lähdimme heti kiertämään kaupunkia isäntäni esitellessä minulle tärkeimmät maamerkit, kuten sataman ja tietysti suureksi ulkoilmamuseoksikin luonnehdittavan Vanhan Rauman. Sääennuste ei luvannut kovin kuivaa keliä ja uhkaavan harmaa taivas oli tiputtaa vettä hetkellä millä hyvänsä. Pientä tihkua alkoi tulla jo Euran paikkeilla ja varsinainen sade yltyi juuri, kun olimme kiertelemässä Vanhaa Raumaa. Onneksi olin varustautunut isolla sateenvarjolla ja sopivalla vaatetuksella, sillä alkukesän helteistä ei ollut tietoakaan. Käynnistimme kierroksemme Vanhassa Raumassa tietysti kauppatorilta, jossa hörppäsimme ensi töiksemme pystökaffet possulla niin kuin paikallisilla on tapana. Taapersimme kevyessä vesisateessa pitkin kapeita kujia ja viihdytimme itseämme piipahtamalla aika ajoin paikallisiin museoihin.

Kiertokäynnillä tutustuimme Rauman parhaimpiin nähtävyyksiin ja museoihin. Ensimmäiseksi poikkesimme Marelaan, joka on entisen laivanvarustajan porvariskodista tehty museo. Ostimme museosta yhteislipun eli päivälipun, jolla sai vierailla näiden kahden edellä mainitun museon lisäksi avoinna olevissa kohteissa kuten myös Rauman museossa aivan Vanhan Kaupungin sydämessä vanhassa raatihuoneessa. Kätevä, seitsemän euron hintainen päivälippu oli voimassa kaksi päivää, joten jos ensimmäisen päivän aikana ei ehtinyt koluta kohteita läpi, saattoi kierrosta jatkaa seuraavana aamuna. Marelassa sai konkreettisen käsityksen, miten äveriäästi rikkaat raumalaiset elivät 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Vauraus oli peräisin pitkälti jo silloisesta meriteollisuudesta ja ylipäätään kaikenlaisesta merenkäyntiin liittyvästä liiketoiminnasta. Kuin vastakohdaksi kävimme seuraavaksi Kirstissä, joka on puolestaan työläiskohdista tehty museo. Talossa elettiin aina 1970-luvun alkuvuosiin asti, jonka jälkeen se on ollut kaiken kansan hämmästeltävänä. Sade ei onneksi kestänyt pitkään ja taukosi pian museokäyntiemme jälkeen jatkuen kuitenkin tihuttaen pitkin päivää. Kierroksemme ulottui myös 1400-luvun lopussa, alun perin fransiskaaniluostarin kirkoksi rakennettuun Pyhän Ristin kirkkoon, joka sekin on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos vain sattuu ylipäätään kaupungissa käymään. Ikäväksemme vesitornissa sijaitseva näköalatasanne oli vain hetkeä aikaisemmin sulkeutunut yksityistilaisuuden johdosta, joten upeat näköalat yli 60 metrin korkeudesta jäivät ainakin lauantaina kokematta.

Rauma on teollisuutensa lisäksi myös hyvin monipuolinen kulttuurikohde. Ja kun isäntänä oli itse taidemaalari, niin eihän Galleria Kempas lyhyen matkan päässä Syväraumalla yksinkertaisesti voinut jäädä väliin vierailullani. Pääsin tutustumaan gallerian lisäksi myös suuresti ihailemani ja arvostamani taiteilijan kaikkein pyhimpään eli ateljeehen, jossa työn touhu oli konkreettisesti käsin kosketeltavissa. Vietimme ensimmäisen vierailupäiväni lopuksi erinomaisen illan Lassen kanssa kaupungin mainiossa Mr. Jones -ravintolassa, joka sijaitsi kätevästi hotellini alakerrassa. Yövyin Raumanlinnan hotellissa, josta oli lyhyet kävelymatkat eri puolille kaupunkia, ja se toimi siis mainiona tukikohtana myös seuraavana päivänä sunnuntaina, kun jatkoin lähempää tutustumistani Rauman nähtävyyksiin.