Eilinen perjantai-ilta tuli vietettyä huippuunsa hiotussa rock-konsertissa. Pitkästä aikaa istuin taas Espoon Metro Areenassa seuraamassa kansainvälisiä artisteja. Illan aluksi lavalle kapusi yhdysvaltalainen muusikko Christopher Cross. Noin tunnin mittaisella lämmittelyllä Cross esitti tuttuja hittejään niin ikään tutulla melodisella pehmorockillaan. Puitteet Metro Areenassa olivat oikein hyvät ja äänentoisto toimi moitteetta. Odotettavissa oli siis upea pääkonsertti, jossa yksi maailman tunnetuimmista rock-yhtyeistä esittäisi ikivihreitä kappaleitaan.

Esiintymisaikataulu eteni lähes minuutin tarkkuudella. Takana ovat ajat, kun yleisö sai odottaa artistia pitkään. Crossin konsertti käynnistyi melkein minuutilleen samoin kuin Toton esiintyminen. Pitkään ei tälläkään kertaan tarvinnut odottaa. Illan esiintyjien instrumentit vaihdettiin noin puolessa tunnissa, ja sitten valot himmenivät. Ilmoille kajahti Child’s Anthem kuten niin monta kertaa aiemminkin. Tämähän oli jo toinen Toton konsertti pääkaupunkiseudulla, jota olen ollut seuraamassa suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Edellisen kerran näin bändin Helsingin jäähallissa.

Toton soittolista oli taattua tuttua musiikkia vuosikymmenten varrelta. Tutu hitit, kuten Hold the Line, I’ll Supply the Love, Girl Goodbye ja monet, monet muut. Ilta oli paljolti kitaristi Steve Lukatherin, joka on myös ollut perustamassa kokoonpanoa vuonna 1977. Kitarasooloja oli nimittäin enemmän kuin lääkäri olisi määrännyt, mutta sooloilussa ei ollut mitään huonoa. Aina on miellyttävää kuunnella taitavan kitaristin soittoa. Toton konsertti oli kouluesimerkki täydellisesti hallitusta esiintymisestä. Kappaleet vaihtuivat kuin äänilevyllä eikä spiikkeihin juuri ollut aikaa kaksituntisessa esityksessä. Show päättyi tasan yhdeltätoista eli vähän ennen puolta yötä. Minuuttiaikataulu toimi. Maailmanluokan artisteja ei ole pääkaupunkiseudulla viime vuosina paljon nähty monestakin syystä. Nyt oli taas hienoa saada nauttia kunnon showsta.