Helsingin kaupunginteatteri järjesti tänään aamupäivällä kulissikierroksen yleisölle. Ison teatteritalon uumenissa on paljon muutakin kuin vain lämpiö, katsomo ja esiintymislava. Kulissien takana on itse asiassa kokonainen oma maailmansa. Yleisöltä usein kätkössä olevien seinien takaa löytyy iso verstas, jossa valmistetaan kunkin näytöksen lavasteet. Lavasteiden lisäksi teatteritalossa on iso puvusto, josta löytyy kymmeniä tuhansia vaatteita ja asusteita mitä erilaisimpiin näytelmiin ja produktioihin. Jos jotain erityistä vaatekappaletta ei löydykään, niin teatterin ompelijat valmistavat sananmukaisesti räätälintyönä tarvittavat esiintymisasut. Verstaassa puolestaan työskentelee lukuisia alan ammattilaisia, jotka taitavasti rakentavat vaativammatkin lavasteet, joita täydentävät valomestarit näyttämön puolella. Teatterissa työskenteleekin iso joukko eri alojen taitajia, joiden työn jälkeä yleisö voi ihailla harva se ilta, kun lavalla on meneillään jokin näytös.

Jännittävä kierros vei tänä lauantaina reilun kymmenhenkisen yleisöryhmän mielenkiintoiselle käynnille kulissien takaiseen elämään. Kierroksemme alkoi näyttelijöiden lämpiöstä. Pieneen mustaseinäiseen tilaan johti kapea ja mutkainen käytävät sekä monet ovet, jotka oli maalattu eri värein. Teatterin ovien väreillä on suuri merkitys ja ne toimivat samalla signaaleina ovista liikkuville. Punaisen oven väritys on varoitusväri, sillä oven takana on näyttämö, ja uksen sattuu avaamaan, on hyvät mahdollisuudet päästä yleisön eteen. Keltaisen oven väri varoittaa myös, sillä se on toiseksi viimeinen ovi ennen näyttämöä. Näiden kahden oven välissä on niin sanottu pimeä tila eli kun keltaisesta ovesta on astunut sisään, pääsee mustaksi maalattuun huoneeseen, josta puolestaan pääsen sitten lopulta lavalle. Näiden ovien välissä oleva huone on väritykseltään musta siksi, ettei valo pääse pilkottamaan näyttämön puolelle ovia avattaessa. Vihreät ovet voi avata turvallisesti pelkäämättä joutumasta yleisön eteen. Kulissien takaiset ovet toimivat siis kuin liikennevalot.

Aamukymmeneltä alkanut kierros kesti lähes tunnin. Aivan kaikkiin tiloihin emme päässeet tällä kertaa, sillä yhden aikaan iltapäivällä oli alkamassa näytös, jota varten teatteriväki alkoi hiljalleen kertyä rakennukseen valmistellakseen esityksen. Tämänkin vajaan tunnin aikana pääsi toki moniin sellaisiin paikkoihin, jonne ei aivan joka päivä tavallinen teatteriyleisö pääsekään. Ehkä mielenkiintoisin vaihe kierroksessa oli seistä päänäyttämön lavalla ja nähdä katsomo kerrankin aivan toisesta suunnasta kuin mihin on yleisönä tottunut. Kierroksemme oppaana toimi yleisötyövastaava Mirja Neuvonen, jonka asiantuntemus oli suorastaan hämmästyttävää. Hän kertoi kiehtovia yksityiskohtia teatterin takaisesta elämästä ja tapahtumista vuosien varrelta. Tunnin kierros vierähti näiden lumoavien tarinoiden ja jännittävien kulissien suojissa kuin varkain ja hienon lauantaiaamun kruunasi vielä upeaksi kehittynyt aurinkoinen syyssää.