Koskenlaskija - osa 82

Tuomas oivalsi tehneensä koko lailla karkean emämunauksen käytettyään työnantajansa luottokorttia pakomatkallaan. Näin ikävästi oli tosiaan päässyt käymään, koska hän oli niin tottunut vinguttamaan joka paikassa tuota kaikki ovet avannutta lähes maagisia voimia omannutta muoviläpyskää. Hänen jokainen ostoksensa rekisteröityi reaaliajassa kortin myöntäneen pankin tietojärjestelmiin, josta maksuja olikin sitten helppo tarkkailla kätevästi netissä ja mukavasti työhuoneessaan istuskellen. Tuomas oli nyt Brunogallon kalmankylmissä käsissä ja seisoi tämän vaikutusvaltaisen pohatan luksusjahdin peilikirkkaalla kannella eikä voinut typerälle hölmöilylleen enää mitään. Katkera jälleennäkeminen oli tuskin kestänyt viittätoista minuuttiakaan, kun johtaja Brunogallo taas työnsi paksun, tummanruskean syöpäkääryleen valkeiden tasarivisten hampaidensa väliin. Näitä kalliinpuoleisia sikareita hän oli poltellut varmaankin jo vuosikymmeniä ja näytti ainakin hallitsevan kuubalaisten oikeaoppisen käsittelytavan, kun oli leikkuroinut hattupään tasaisen tylpäksi. Sätkän ympärillä tosin oli leveä kullanvärinen ja muutenkin kirjava sikarivyö yhä paikoillaan, mikä lienee ollut vain tarkoitushakuista kalliin tupakin esittelyä, sillä joidenkin koulukuntien etikettisääntöjen mukaan banderolli tuli poistaa ennen sytyttämistä. Pitkän iän kuivuttama kasvojen ryppyinen iho meni poskien kohdalla syville lommoille, kun tupakoiva mies imaisi hartaasti nautiskellen ikuisuudelta tuntuneen tuokion nikotiinipitoista tervasavua tupakanlehdistä irronneella piellä jo ennestään vuoraamiinsa keuhkorakkuloihin saaden tuhdin savukkeen tulipään kipinöiden hehkumaan oranssinpunaisena ja veti sitten faaraomaisen kalliin röökin ulos suustaan ja antoi häntä tarkkailleen yleisön hetken katsella myhäilevän tyytyväisiä kasvojaan. Lopulta suipoksi verijuotikkaan suuaukkoa muistuttaneeksi putkiloksi kiristyneet, lähes ympäröivän päivettyneen ihon väriset huulet päästivät valloilleen sankan tuprahduksen vaaleanharmaata sauhua ilmoille niin, ettei tupruttelijasta hetkeen näkynyt sankan savupilven takaa muuta kuin tummahkot ääriviivat myöhäisen iltapäivän matalalta paistaneen auringon valossa. Sakean savun hälvettyä ja lyhyeksi jääneen rupattelutuokion päätteeksi julman oloinen liikemies antoi kaikkien läsnä olleiden ymmärtää, että puheet oli nyt puhuttu, ja kättään poispäin veltosti heilauttaen ja päänsä sivulle kääntäen päämies vain totesi lakonisesti:

- Viekää hänet pois!

Tuomaan takana koko ajan vahdissa seisoneet kaksi rotevan karskia bodaria astui välittömästi eteenpäin ja toinen näistä puristi puhuttelussa olleen Tuomaan käsivarresta tiukasti, ja sitten könsikkäät veivät hänet takaisin hyttiyksiöön, joka olikin jo ehtinyt tulla liiankin tutuksi melkein koko päivän kestäneen arestin aikana. Tunnin kuluttua paatin jykevät, hevosvoimia uhkuneet perämoottorit käynnistyivät ja hetken ruoppasivat paikoillaan vettä pohjan alta ennen kuin venho lipui hitaasti ja ylväästi satamasta Buenos Airesin edustalla olleen Rio de La Plata -joen suistosta muodostuneen leveän lahden selälle jääden sinne ankkuriin odottamaan piakkoin saapunutta pimeän tuloa. Tuomas katseli miljoonakaupungin etääntymistä pienestä ikkunastaan eikä voinut taaskaan muuta kuin jäädä kädet taskuissa odottamaan, mitä tuleman piti. Aurinko alkoi laskea ja myöhemmin illalla hytin oven takaa kuului jälleen heikkoja ääniä.

Julkaistu keskiviikkona 24.4.2013 klo 17:29 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 81
Seuraava
Koskenlaskija - osa 83
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä