Koskenlaskija - osa 147

Terho tuhahti taas, ja Jalmari ja Eino seurasivat suuren puhujan esitystä hiljaa kuin munkkilatinaa kirkossa kuuntelemassa olleet kansalaiset ymmärtäen vielä kovin vähän opettajan sepustuksesta, mutta olivat kuitenkin edelleen ainakin hengessä mukana, ja suu ammollaan ja silmät hämmästyksestä suurina miehet kuuntelivat jatkoa hyvin alkaneelle tarinalle.

- Einstein ei saanut yhtälöitään täsmäämään Newtonin kaavoilla, joten hän päätteli ja aivan oikein päättelikin, että suuri ja kunnioitettu ajattelija oli ollut alun alkaenkin väärässä. Einstein oli nimittäin todennut, että valon nopeus oli maailmankaikkeuden suuri nopeus, jota ei voinut, eikä sitten millään voinutkaan, ylittää. Sekin tiedettiin, että valo matkasi Auringosta noin kahdeksan minuuttia Maan pinnalle, ja juuri tästä se pulma Einsteinille sitten syntyikin, kun Newtonin teorian mukaan Maa irtautuisi kiertoradaltaan juuri samalla hetkellä, kun Aurinko katoaisi. Mutta sehän ei olisi voinut olla mahdollista, sillä silloinhan Newtonin väittämä painovoima vaikuttaisi valon nopeutta nopeammin eli sen vaikutus lakkaisi ainakin kahdeksan minuuttia ennen kuin valot Maan päällä sammuisivat. Koska mikään nopeus ei Einsteinin mukaan voinut ylittää valon nopeutta, ei myöskään painovoima olisi siihen pystynyt, joten jokin tuossa Newtonin teoreemassa oli väärin.

Se oli tähänastisista kuulluista virkkeistä pisin yhtäjaksoinen Terhon monologin puheenvuoro, jonka hän piti niin innostuneesti, että joku olisi voinut nähdä jo kuolan valuvan lehtorin suunpielistä. Miehillä siinä ympärillä sen sijaan oli täysi työ ja tuska pysyä mukana maikan vauhdikkaassa tahdissa, joka itse asiassa vain yltyi.

- Siis mitään tuollaista Newtonin kuvailemaa painovoimailmiötä ei tietenkään ole olemassakaan. Asiahan on hyvin yksinkertainen, ja Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria selittää sen mielestäni juuri niin kuin se todellisuudessa toteutuu. Ymmärrän kyllä, ettei 1700-luvun fyysikot välttämättä kyenneet käsittämään muuta kuin kaksi- ja kolmiulotteisuuksia, kun taas Einsteinin teoria vaatii käsittelemään asioita neliulotteisesti, mikä on vaikeaa, jos ei nyt aivan mahdotontakin jopa nykyaikaisellekin ihmiselle.

Terho puhui edelleen hämmästyttävän selkeästi huolimatta orastavasta pöhnästä, joka oli seurausta pitkin iltaa kitatuista miedoista väkijuomista, vai olisiko nimenomaan tuo aihepiiri antanut hieman sijaa kirkkaammalle ajattelulle ja perin ymmärrettävälle soperrukselle. Eikan ja Jalmari oli tietysti mahdotonta arvioida esitettyjen asioiden paikkansapitävyyttä, joten kaksikko tyytyi vain nostelemaan pullojaan ja kuuntelemaan. Terho heristävä etusormi nousi jälleen, ja miehet seurasivat katse sormeen nauliintuneena sen matkaa oikealta vasemmalle samalla, kun tämä rabbi kääntyi Jalmarin puolelta Einon suuntaan.

- Katsokaas hyvät herrat, tämä painovoimaksi kutsuttu ilmiö selittyy nimittäin aika-avaruuden kaareutumisella. Tässä käy nimittäin nyt niin, että Aurinko painavana ja massiivisena taivaankappaleena synnyttää avaruuteen eräänlaisen kuopan. Ja jos ette nyt täysin vielä oivaltaneet tätä, niin kuvitelkaapa ihan tavallista suppiloa, jonka pohjalla on pallo. Tämä pallo merkkaa tässä Aurinkoa. Kuvitelkaa sitten, että suppilon ulkopuolelta on tulossa suoraviivaista rataa noudattaen kuula, joka päätyy matkallaan suppilon sisälle. No tehän tiedätte, että kun pyöreä esine saapuu tällaisen suppilon sisälle, se alkaa pyöriä siellä tratin sisäseinää pitkin. Samalla kuulaan vaikuttaa meidän kaikkien hyvin tuntema keskipakoisvoima, joka yrittää tietenkin syöstä kuulan ulos suppilosta siinä nyt kuitenkaan onnistumatta, koska tuon keskipakoisvoiman teho ei siihen riitä juuri tässä tapauksessa.

Julkaistu keskiviikkona 24.7.2013 klo 16:10 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 146
Seuraava
Koskenlaskija - osa 148
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä