Koskenlaskija - osa 197

Kaukaa kuului iloinen ja reipas tervehdys, kun kuljettaja heilautti mustan ja vähän liian isokokoisen hansikkaan peittämää kättään ilmassa ja toivotti hyvää huomenta parivaljakolle, joka seisoi auton takaosan liepeillä mutta ei aivan sen takana vaan paremminkin hieman siinä sivussa. Kasvultaan matalaksi jääneen miekkosen jaloissa oli paksupohjaiset ja raskailta näyttäneet työkengät, joiden alta kuului rytmikäs rahina sepelinkokkareiden antaessa periksi tuhdin oloisen miehen painon alla. Jalmari ei tuntenut tätä miestä entuudestaan eikä liioin Einokaan ollut aiemmin tavannut kyseistä kuljettajaa, mutta sehän ei ollut toisaalta tärkeää. Ainoastaan kauan odotettu toimitus, jota tuo lyhytkasvuinen pikkumies oli tullut tuomaan, oli näille ulkona värjötelleille työmiehille tärkeä. Tulija seisahtui kookkaan autonsa peräosan lähelle ja antoi itseään häiritsemättä Jalmarin ja Einon tarkkailla toimiaan siinä sivussa. Tottuneesti kuljettaja ryhtyi heti painelemaan ajoneuvonsa sivussa olleessa painonappien paneelissa erästä nappulaa saaden takaosaa peittäneen nostolavan kallistumaan pystyasennosta suorakulmaisen yhdeksänkymmentä astetta horisontaaliseen eli vaakasuoraan asentoon. Metallilava jatkoi äänekkään surinan säestämänä kohti maata ja melkein sorapäällystettä koskettaen se lopulta pysähtyi, ja hetken ulkona vallitsi suuri hiljaisuus. Katseiden ja muutenkin kaiken huomion keskiössä puuhaillut pieni pullea mies loikkasi kevyen näköisellä, vaikkakin tapin anatomiset mittasuhteet huomioon ottaen lyhyeksi jääneellä hypyllä lavan päälle ja ryhtyi nostelemaan sulavista liikkeistä päätellen hyvin öljyttyjä ja rasvattuja vipuja ja hanikoita autonsa takaosan ovissa niin, että ne vapautuivat ja pystyluukut pääsivät avautumaan melkein täyden kierroksen. Ovet työntyivät auton sivuille pois lavan kulkusuunnasta ja kohta kuului taas motorinen surina, kun lava alkoi nousta ylemmäksi nostaen samalla pulskan matkustajansa kuormatilan edustalle. Kuorma-autonkuljettaja katosi pimeään tilaan, jossa oli paljon isoja paketteja, laatikoita, lavoja ja muunlaisia lähetyksiä tarkasti aseteltuina oikeille paikoilleen logistisesti optimaalisinta jakelukierrosta varten. Syvemmältä kuorma-auton uumenista kuului kolinaa ja pauketta ja välillä metallinsointista natinaa. Kohta oviaukolle ilmestyi taas nyt punakaksi vetäytynyt kuljettajamies vetäen maalipinnaltaan kolhiintuneilla ja siis maalipigmentiltään hilseillyillä pumppukärryillä perässä painavan näköistä eurolavaa, jonka hän taitavasti pyöritellen asetti nostolavan päälle. Ohjaintangon kahvasta vetäen ja näin siis hydraulisen pumpun vapauttaen eurolava putosi omalla painollaan noin viiden sentin matkan nostolavalle ja samalla pikkumiehen sormet jo kopeloivat taas paneelin painonappia. Nostolava laskeutui hitaasti tasaisen surinan saattelemana maan pinnalle ja sen reuna peitti hämmästyttävän täsmällisesti kohdistettuna hallin betonisen lattian reunaa ehkä noin kymmenen sentin matkalta. Sekä Jalmarin että kuljettajan silmät pyörähtivät hämmästyksestä pulleiksi ja paljaiksi ja niistä ilmeistä saattoi kuka tahansa päätellä, ettei näin tarkkaa kohdistamista ollut suunniteltu etukäteen ja että kyseessä oli ällistyttävä sattuma.

Julkaistu tiistaina 5.11.2013 klo 19:03.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 196
Seuraava
Koskenlaskija - osa 198
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä