Koskenlaskija - osa 195

Illan odotetuin puhuja avasi suunsa nostellen ja laskellen huuliaan ja esitteli herrasmiesmäisesti itsensä. Sali oli hiiren hiljaa ja vain odotti, mitä seuraavaksi oli tulossa. Eino taustoitti rauhallisella ja matalalla äänellä lyhyesti mutta kansantajuisesti tilanteen, ja moni kääntyili epävarmoina katselemaan vierustovereitaan sitä mukaa kun saivat lisää informaatiota käynnissä olleesta, Eikan kuvailemasta ja värikkäin sanakääntein maalailemasta suoranaisesta kaappausyrityksestä tai oikeammin nurkanvaltauksesta, kuten hän kohta korjasi lievennettyään hieman jyrkäksi äityneitä sanomisiaan. Kuntalaiset kuuntelivat suu ammollaan, ja kun Eino oli sanottavansa saanut sanotuksi, alkoi salissa välittömästi kiivas hälinä. Sen juhlapuhuja kuitenkin keskeytti alkuunsa kertomalla näin huonojen uutisten jälkeen sitten hyvät uutiset. Järjestys oli tarkoin harkittu ja noudatteli Eikan aiempia kokemuksia esimiesaseman ajoilta, jolloin hän silloin tällöin joutui antamaan palautetta alaisilleen. Hänen taktiikkansa oli kertoa ensin negatiivissävytteiset notiisit ja sitten heti perään ikään kuin vastapainoksi positiiviset sanat. Näin palautteen vastaanottajalle Eikan ja toivon, joka tässä kirjoitetaan varmuuden vuoksi pienellä t-kirjaimella, mukaan jäi keskustelun lopuksi mieleen ne hyvät puolet kahdenkeskisestä tilaisuudesta, vaikka siinä olisi käsitelty alaisen kannalta ikäviäkin yksityiskohtia. Sama tekniikka sai toimia tuona syksyisen pimeänä iltana, jolloin kunnan asukkaat saivat kuullakseen mieliä kuohuttaneita uutisia mahdollisesta metsän tuhoamisesta kaupalliseen majoitustarkoitukseen ja heti perään ratkaisumallin ongelman korjaamiseksi. Eipä tainnut salin tuoleilla ja parketilla olla ainuttakaan läsnäolijaa, joka ei olisi yhtynyt ajatukseen ja siellä täällä ja suurin piirtein kaikkialla oli nähtävissä tyytyväisiä nyökyttelyitä merkkinä esitetyn suunnitelman hyväksymisestä ilman äänestystä. Eino tosin ei ollut ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että hänen täydelliseksi kuvailemasta suunnitelmastaan olisi jouduttu äänestämään. Sen verran varmana hän yksimielistä suunnitelmansa läpimenoa oli pitänyt, ettei ollut varautunut tällaiseen monimutkaiselta haiskahtaneeseen menettelyyn. Taatusti Eino oli kiireissään unohtanut koko tuon demokratian työvälineen, mutta se täytyi laskea miehen kokemattomuuden piikkiin. Puhe oli loppujen lopuksi lyhyt ja sai päätyttyään raikuvat aplodit kuulemaansa tyytyväiseltä satapäiseltä yleisöltä. Eino ei oikein tiennyt, mitä olisi seuraavaksi pitänyt tehdä ja iloinen ilme kasvoillaan hän lopulta kääntyi takaisin sivuverhon taakse ja sieltä takaoven kautta salin puolelle kuntalaisten keskuuteen. Nopeasti ihmiset nousivat tuoleiltaan ja ne, ketkä eivät olleet istumassa, riensivät sentään kävelyvauhtia Einon ympärille ylistämään miehen vielä toteutumattomia saavutuksia. Tiedotustilaisuus taisi olla kaikkiaan onnistunut, kun minkäänlaisia soraääniä ei kuulunut ja monet lähtivät koteihinsa varmoina siitä, että kunnanisät kyllä hoitaisivat parhain päin syntyneen poikkeuksen muutoin niin tasaisessa elämänkäynnissä piskuisessa kyläpahasessa, jossa ei juuri koskaan tapahtunut mitään tavanomaisuudesta poikkeavaa.

Julkaistu perjantaina 1.11.2013 klo 17:49.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 194
Seuraava
Vierailu Teknarin toimituksessa
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä