Koskenlaskija - osa 108

Koskenlaskija olikin siis koskien laskija eli vähän niin kuin joku nutturapäinen harmaa ja kuivakka palkanlaskija jossakin viraston talousosastolla. Pitääpä oikein tässä ja nyt erikseen mainita, että Eino oli kuulemastaan kuin ällikällä lyöty äimän käki. Mistään vastaavasta virasta hän ei ollut ikinä ennen kuullut ja tämä vei erikoisuudellaan voiton kaikista niistä kummallisista työtehtävistä, joihin hän oli aiemmin törmännyt. Päätään puolelta toiselle vähillä pudisteluliikkeillä keinutellen Eikka mietti, ettei tosiaankaan voinut hävitä tässä kaupassa mitään. Ainahan sitä nyt muutaman kosken kävi kerran vuoteen laskemassa vanhalla kunnon tukkimiehen kirjanpidolla ja loput ajat sitten odotteli seuraavaa vuotta. Aivan näin yksioikoisesta toimesta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä koskenlaskija teki kunnalle muina aikoina lähinnä yleismies Jantusen hanttihommia. Tuollaiset vähän niin kuin entisajan talonmiehen souvit eivät kuitenkaan saaneet Eikkaa pyörtämään hetken harkinnalla tehtyä päätöstään raapustaa koukeroinen nimensä työsopimukseen kunnanjohtajan ojentamalla Löysäisten mainoskynällä ja niin sitä sitten Eino käänsi uuden sivun elämänjuoksussaan palauttaen siinä samalla toisen kappaleen sopimuksista kärkkäästi päätöstä odottaneelle johtavalle kuntamiehelle. Näin meidän kaupunkilaissankaristamme oli sitten tuleva Löysäisten uusi koskenlaskija. Pomomies Latvala-aho laski arvokkaan paperin huolellisesti jonnekin sinne muiden paperien joukkoon jonkun pinon päällimmäiseksi ja nosti sitten katseensa taas kohti Einoa.

- Mainiota! Milloin voit aloittaa?

Eino köhäisi ensimmäisen virkayskänsä ja kierteli katseellaan pitkin vaalean harmaata lattiaa, jolla ei ollut mattoa ja miksi oikeastaan olisi ollutkaan, sillä kyseessähän oli vain tuiki tavallinen toimistohuone eikä sentään mikään sviitti. Periaatteessa Eikalla ei ollut mitään esteitä aloittaa vaikka seuraavana arkipäivänä, sillä nythän oli jo perjantai eivätkä edes Löysäisissä kunnan viranhaltijat työskennelleet viikonloppuisin muutamia poikkeustoimenkuvia, kuten poliisia ja palokuntaa sekä sairaanhoitohenkilökuntaa lukuun ottamatta.

- Niin, sitä virkaanastumispäivää ei tainnut tulla sovittua eikä kirjattua siihen sopimukseen?

- Ei niin, mutta me täällä olemme joustavia, ja voit aloittaa sitten kun sinulle parhaiten sopii, mutta mieluummin niin aikaisin kuin suinkin vain se sinulle on mahdollista.

Kunnanjohtaja puhui hienoa täydellisyyttä tavoitellutta kirjakieltä ja vältteli kaikenlaisia puhekielen ilmaisuja. Hieman siinä Eino tunsi itsensä moukkamaiseksi, kun ei vastaavanlaisesti käyttänyt noin koreata ulosantia. Elämä Löysäisissä tuntui lutviutuvan kaiken kaikkiaan turhaa byrokratiaa vältellen ja kaikenkarvaisia muodollisuuksia karttaen. Niinpä Eino sai sovittua työhöntulopäiväkseen parhaan kesälomakauden ensimmäisen arkipäivän heinäkuun alkupäähän, sillä hänellä oli tarkoitus järjestellä henkilökohtaisia asioitaan sitä ennen ja se sopi myös kunnanisällekin, kun vielä vanha herra koskenlaskija oli lupautunut mentoroimaan uutta tulokasta koko aurinkoisen kesän. Suvi oli muutenkin parasta koskien laskemisen aikaa, joten kukaan ei tainnut järjestelyssä menettää yhtikäs mitään.

Julkaistu torstaina 30.5.2013 klo 17:12 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 107
Seuraava
Koskenlaskija - osa 109
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä