Koskenlaskija - osa 203

Hetken hiljaisuus korkeassa hallissa rikkoutui.

- Puhus mulle nyt jotain englanniks!

Jalmarilta kajahti käsky Einolle samalla kun hän työnsi sitä pikkulapsen pikkusormen pään kokoista kuulokojetta vasempaan korvaansa ja yritti näytellä luonnollista olotilaa, vaikka päänuppi alkoi olla täynnä kaikenlaisia elektronisia vimpaimia. Einohan se sitten teki työtä käskettyä ja ryhtyi suomalaisittain vääntämään tankeroenglantia lukemalla Jalmarin ojentamaa kirjettä. Vaativa käännöskone ei tahtonut täysin ymmärtää kuultua puhetta ja katkoi ja pätki sanan sieltä ja toisen täältä antamatta kuitenkaan kokonaisia lauseita. Jalmari kehotti Einoa eläytymään puhumiseen ja lisäämään vähän nuottia lausuntaansa. Eikka korjasi asentoaan ja kallisti päätään kaulan varassa ensin vasemmalle ja sitten oikealle ja lopuksi takaisin pystyasentoon. Hän sai Jalmarilta lisää ohjeita näytellä esimerkiksi jotain televisiosarjan roolihenkilöä, jotta englanninkielisestä puheesta olisi tullut vähän luonnollisempaa tai ainakin niin luontevaa kuin vain suomalainen mies pystyy sitä lausumaan. Miehet yrittivät uudelleen ja Einosta oli tullut kuin mikä tahansa ulkomaanelävä sulavalla englannin puheellaan. Kääntäjälaite ymmärsi nyt lähes kaiken puhutun viestinnän ja toisti tuntemattoman miehen keinotekoisella äänellä puheen selvällä suomen kielellä. Äänen väri kehittyi tulkkauksen aikana ja Jalmarin suureksi hämmästykseksi se alkoi muistuttaa yhä enemmän Einon ääntä sitä mukaa mitä enemmän ja pidempään puhetta oli prosessoitu. Osoittautui siis vielä sellainenkin uskomaton ominaisuus tuosta ihmeaparaatista, että se osasi mukautua ja lopulta matkia puhujan ääntä ja äänenväriä saatuaan kuulla sitä ensin jonkun aikaa ja opittuaan vähitellen kuulemastaan. Jalmari pyöritteli päätään ja silmiään ja totesi, että insinöörit olivat nyt aivan ylittäneet itsensä tämän ällistyttävän laitteen kehittelyssä. Samalla hän havaitsi, ettei vehje sentään kaikkeen kyennyt. Sen tuntui menevän sekaisin, jos erilaisia ääniä kuului samanaikaisesti useita ja ihmekös tuo, eihän laite voinut erotella, kuka milloinkin puhui ja yritti kaikin tavoin poimia ilmasta mahdollisimman paljon ääniä käännettäväkseen. Tuloksena olikin sitten melkoinen sanojen sekamelska ja puhepuuro. Eino luki tiheällä tekstityylillä kirjoitettua kirjettä eteenpäin ja siitä paljastui lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Viesti tiesi kertoa, että lähetyksessä oli mukana myös pieni golfpallon kokoinen rasia, jonka sisällä oli vähän pingispalloa pienempi valkea kuula. Eino nosti rasian tavara-arkusta ja kuin kirurgin hellävaraisella otteella hän hitaasti avasi askin kannen. Sisällä oli sametilla vuoratulla pedillä kevyt himmeän harmaa pallo, jonka Eikka nosti hyppysiinsä. Kuulaan syttyi samalla hetkellä valaistus ja se säteili hentoa valkoista valoa Einon kämmenellä. Jalmari huusi yllättyneenä, että hänen silmälaseissaan oli tapahtumassa jotain uutta ja ennen kokematonta. Lasien sisäpinnalle oli ilmestynyt jonkinlainen ohjausvalikko, joka viittasi esille tuotuun palloon ja näytöllä vilisi nopeasti rivi ja toinenkin.

Julkaistu keskiviikkona 13.11.2013 klo 17:05.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 202
Seuraava
Koskenlaskija - osa 204
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä