Koskenlaskija - osa 29

Ronny istui hampurilaisen retkeilymajan aamiaispöydän ääressä eikä vielä tiennyt, mitä olisi seuraavaksi alkanut ryhtyä tekemään. Hän oli nimittäin kaukaa Oulusta lähdettyään päättänyt matkustaa niin pitkälle etelään kuin vaivoin säästetyt euromyntit riittäisivät. Sämpylänpuolikkailla peitellyn lihapihvivälipalan mukaan nimettyjen asukkaiden kotikaupungin, Hampurin oli tarkoitus olla hänelle jonkinlainen välietappi, mutta Tuomaan äkkitapaaminen saattoi nyt kuitenkin muuttaa suunnitelmia, joita hänellä toisaalta ei edes ollut. Ronny taittoi kuontaloaan peittäneen aviisin kahtia ja laski paperin pöydälle ja hanakkaasti juttukaveria kaivannut Tuomas tulvautti tukun kysymyksiä Ronnyn vastattavaksi. Vieläkin epäröiden oululainen kuitenkin rohkaisi mielensä ja yhtyi kaksinpuheluksi muuttuneeseen dialogiin. Varttitunti vierähti nopeasti ja keskusteltavaa olisi puhetemposta päätelleen riittänyt koko päiväksi, mutta Tuomas ei olisi ehtinyt jäädä keskustelemaan uuden tuttavuutensa kanssa pidemmäksi aikaa sinä aamuna, koska hikiset työt satamalaiturin äärellä odottivat. Kasvoillaan intoa ja elämänuskoa heijastaneet miehenalut sopivat tapaavansa uudestaan iltasella Tuomaan työpäivän jälkeen ja keskustelevansa tulevaisuudesta paremmalla ajalla, ja niin sitten kävikin, että Tuomas kiirehti töihinsä ja Ronny jäi kaupungille maleksimaan. Enää hänellä ei ollutkaan kiire etelämmäksi ja hän oli päättynyt jäädä niin maahan kuin kaupunkiinkin joksikin aikaa katsomaan, mitä tämä tuttavuus tuo tullessaan. Normaalin mittainen työpäivä päättyi ajan tullen itse kullakin ja Aatamin jälkeläiset tapasivat sovitusti hostellin heikosti valaistussa aulassa alkuillasta. Tuomaalla oli Ronnylle hyviä uutisiakin. Hän oli saanut puhuttua tuoreelle ystävälleen töitä satamasta, mikäli hän vain niin haluaisi. Ronnylle todellakin hyväksi uutiseksi luokiteltava ehdotus sopi vallan hyvin, sillä valtiovallan suopealla myötämielisyydellä tilitettyjen lapsilisien vuosien aikana kartuttama pahvikantinen pankkitili oli tyhjennetty Oulun säästöpankissa muutama viikko sitten ja kassavarat matkasivat nyt takataskun laihtuneessa lompakossa hänen mukanaan. Käteinen raha ja toimeentulo eivät olisi olleet pahitteeksi, mutta hän muistutti innosta puhkuneelle Tuomaalle, ettei ollut tullut Saksanmaalle asti vain töitä tekemään, mikä tieto miellytti myös Tuomasta, sillä hänelläkään ei ollut mitään aikomuksia jäädä eläkkeelle satamamiehen haalaripestistään. Tuona keväisen leppeänä iltana nuoret aikuismiehet kuluttivat joutilasta vapaa-aikaansa seikkailunhohtoisia tulevaisuuksiaan suunnitellen läheisessä kivijalkakrouvissa ja piirsivät sormillaan ilmaan suuria suunnitelmia tulevan varalle.

Julkaistu perjantaina 8.2.2013 klo 17:58 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 28
Seuraava
Varasto
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä