Koskenlaskija - osa 114

Tuomas oli saanut halpahintaisen lentolippunsa menosuuntaan edullisessa turistiluokassa ja suuntasi parhaillaan taksiauton kyydissä Carrascon kansainväliselle lentokentälle. Jonkinlaisena karkumatkanakin ymmärrettävän taipaleen seuraava määränpää oli Rio de Janeiro pohjoisempana Brasiliassa. Marílian lentotaksinakin tunnettu lentokone nousi iltahämärään valmistautuneelle taivaalle myöhemmin samana iltana ja vei Tuomaan vajaassa kolmessa tunnissa Rion kuumaan sykkeeseen, vaikka eipä hänellä nyt ollut aikaa jäädä värikkäiksi luonnehdittuja karnevaaleja seuraamaan. Matkamies yöpyi paikallisessa lentokenttähotellissa ja sai usean päivän jälkeen painaa päänsä taas oikealle pehmeän upottavalle tyynylle ja nukkua yönsä sikeästi kuin kuka tahansa säädyllinen länsimaalainen oikeassa sängyssä. Tuomaalla piti kiirettä eikä hänellä tietenkään ollut mitään syytä aikailla, sillä pitihän kieron Brunogallon valta- ja vaikutuspiiristä päästä mahdollisimman kauas ja pitkälle. Niinpä hän jatkoi taas hätäistä matkaansa seuraavana päivänä samaisen lentoliikenneyhtiön pitkällä mannertenvälisellä vuorolla vanhalle mantereelle suoraan brittiläisen imperiumin pääkaupunkiin Lontooseen, jonne pakaroita ilma-aluksen pehmustetulla istuimella kärvistellen saavuttiin lähes kahdentoista tunnin ilmamassojen varassa lentelyn jälkeen. Muutaman uuvuttavan matkapäivän jälkeen Tuomas seisoi lopulta vilkkaalla Heathrown lentokentällä tutkien Helsinkiin lähteviä lentoja. Finskin reittilentolippu oli helposti ja tähän hätään onneksi vielä nopeasti hankittu, ja enää puuttui vain kupillinen mustaa, mutta maitolorauksella vahvistettua kahvia matkaevääksi. Matkalaisellamme ei sattumoisin ollut muita matkatavaroita kuin pieni uudenkarhea matkalaukku, jonka hän oli ostanut käytävän varrelta verovapaasta myymälästä perille tultuaan ja joka nytkin ammotti melkein tyhjyyttään jotakin sukkaparia ja muutamaa muuta hyödyllistä käyttötavaraa lukuun ottamatta. Tuomas huokaisi suuresta helpotuksesta astuttuaan tukevasti sinivalkoisille siiville iltapäivän ensimmäiselle lennolle koti-Suomeen. Kone rullasi arvokkaan hitaasti nokka pystyssä pitkän mustankiiltävän kiitotien päähän ja seisahtui sinne ikään kuin jääden rinta pystyssä esittelemään metallisia höyheniään. Turboahdetut suihkumoottorit korottivat huumaavaa ääntään ja alkoivat ahnaasti imeä ympäröivää ilmaa sisuksiinsa kuin hapenottokykyä mittaavaan testiin valmistautuen. Sukkula nytkähti taas liikkeelle kiihdyttäen vauhtia kuin raivonpuuskan saanut pamplonalainen härkä ja yhä vain nopeammin, ja nopeammin kiitotietä niellen vaivalloisen näköisesti se nosti nokkansa kohti sinitaivasta. Lieriömäinen matkustamo oli kuin neljänkymmenenviiden asteen kulmassa mäkeä noussut maantiebussi, joka tärisi riivatun tautisen eläimen tavoin yrittäen karistaa jaloistaan maankamaran lähes vastustelemattoman pidon. Niin se vain loppujen lopuksi metallirunkoinen kapseli valtavan energiapuuskan voimasta sinkoutui näkymättömien ilmamassojen armoille ja tuntemattomien ilmavirtojen vietäväksi ja kohosi yhä vain ylemmäksi kaartaen samalla suuren kiepin vähän niin kuin kunniakierroksena sumujen saarten yllä suunnaten lopulta itään.

Julkaistu perjantaina 7.6.2013 klo 16:09 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 113
Seuraava
Vierailu Raumalla - osa 1
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä