Koskenlaskija - osa 148

Jalmari keskeytti Terhon mielenkiintoisen puheenvuoron yskäisemällä teennäisesti tarkoittaen pyytää puheenvuoroa tähän väliin.

- Mä enny ymmärrä. Miten se kuula ny siel sit voi pysyy?

Terho vaihtoi puolta ja kääntyi nyt epätietoisen Jalmarin suuntaan ja vastasi yksinkertaisella esimerkillä miespoloisen esittämään sinänsä aiheelliseen kysymykseen kääntyillen siinä välissä aina myös Eikan suuntaankin puhuen isällisesti syvällä rintaäänellä.

- Katsos, Jalmari, ja sinä myös Einoseni, kuvittelepa sirkuksen surmanajajaa. Sinähän tiedät ne sellaiset moottoripyöräilijät, jotka ajavat pallomaisen häkin sisällä viihdyttääkseen yleisöä. Motoristihan aloittaa esityksensä tietysti sieltä häkkipallon pohjalta ja ryhtyy ensin hitaasti kiertämään kehää pohjan ympärillä. Vähin erin hän muuttaa rataa ja nousee yhä ylemmäs häkin seinämille, kunnes lopulta riittävällä vauhdilla pystyy ajamaan täysin ympäri ja niin, että on välillä pää alaspäin käydessään siellä pallon lakipisteessä. No nyt kuvittele jokin iso pallo sisälle tuon häkin keskelle ja kuvittele, että moottoripyörän ajaja onkin maapallo, joka kiertää sitä häkin sisäpintaa samalla tavalla kuin tämä surmanajaja. Tuo iso pallo on sitten se Aurinko ja pallomainen häkki on puolestaan Auringon synnyttämä kaareutuminen avaruudessa, joka on tietenkin ilma siinä häkin ulkopuolella. Eikös olekin yksinkertaista?

Jaa, jaa, taitaa sitä tässä välissä olla aihetta kertojallakin vähän kommentoida, että olipa siinä havainnollisen kuvaava selonteko vaikeasti ymmärrettävissä olleesta aiheesta. Ihan sitä tässä jää kertoja itsekin mielenkiinnolla odottamaan jatkoa luennolle.

Einolla syttyi lamppu. Se jos mikä oli nyt sitten sellainen ahaa-elämys ja älyn riemuvoitto. Hän oivalsi heti, mistä tässä kaikessa oli kyse, ja oli tuskin pysyä nahoissaan suuresta ymmärryksestään ottaen samalla huomioon, miten miesten filosofisten opinkappaleiden vastaanottokyky oli kaikesta humidista anniskelusta asteittain pitkin iltaa alentunut. Jalmari sen sijaan rypisti jo ennestään ryppyistä otsaansa ja mustia kulmakarvojaan yhä tiukemmin eikä tainnut oikein hoksata maisterin selostamaa metaforista esimerkkiä, ja Terhokin huomasi vanhan miehen tajuttomuuden ahdistuksen.

- Oliko tuossa jotain, mitä Jalmari ei nyt ymmärtänyt?

Jalmarilla oli paljas auringossa ruskettunut päälaki ja takaraivoa kiersi harmaantuneiden hiuksien epäsiisti ketto. Vanhus ei tosiaankaan ymmärtänyt aivan kaikkea Terhon selostuksesta ja haroi epätoivoisena kaljuaan etsien sieltä kiinnekohtia kuten yksittäisiä hiussuortuvia. Niitä ei pälvistä kuitenkaan löytynyt ja niinpä kynnet lipsuivat tyhjää liukuen klanilla valtoimenaan eri puolille.

- Niin, mites ne ihmiset nysit niinku pysyy sen pallon pinnal?

Julkaistu torstaina 25.7.2013 klo 17:12 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 147
Seuraava
Koskenlaskija - osa 149
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä