Koskenlaskija - osa 138

Koskenlaskijan varusteisiin kuului myös vahvatekoinen kypärä, jollaista kaksikko lähti lopuksi sovittamaan Einon pollan suojaksi. Käytännössä tätä tummansinistä kypärää ei juurikaan käytetty, mutta se kätki sisäänsä erään hämmästyttävän ominaisuuden. Euroopan unionista voitiin olla montaa mieltä, mutta Jalmari oli vakuuttunut yhteisön hyödyllisyydestä ainakin omassa tehtävässään ja ryhtyi pian kertomaan kokemuksistaan ylistävään tyyliin. Miehen silmiin ilmestyi kummallinen innokas ilme hänen esitellessään kaukaa katsottuna tuiki tavallista työmaakypärää, jollaisia näki tavan takaa vaikkapa esimerkiksi rakennustyömailla. Aivan tavalliseksi tämä kypärä ei sitten kuitenkaan osoittautunut. Se oli nimittäin peräisin unionin avaruushallinnon laboratoriosta ja oli päätynyt Löysäisiin koekäyttöön oikeastaan vain siksi, että puuhakas ja unionin hanakkana puolestapuhujanakin tunnettu kunnanjohtaja oli säännöllisesti yhteydessä erinäisiin parlamentin ja komission korkeisiin ja vaikutusvaltaisiin virkamiehiin ja sai näin järjestettyä piskuiselle kunnalleen monenlaista hyvää, kuten muun muassa jo tuntemamme koskenlaskijan ammattikunnan. Suojapäähine oli avaruuslaboratorion yksi salainen tutkimushanke, jonka tavoitteena oli valmistaa ei pelkästään päätä suojaava mitra vaan yhdistää siihen eräs käytännöllinen ja hyödyllinen toiminto. Jalmari painoi tuntemattomasta materiaaliseoksesta valmistetun kovetetun hiipan kevyesti päähänsä ja pyörähti lattialla kerran ympäri. Eino katseli vieressä jännityksen vallassa odottaen, mitä tuleman piti ja hieman äimistyneenä muutenkin seurasi vanhan parran koikkelehtimista. Vanhuksen oikea käsi nousi lipan alle, ja samalla kuului vaimea humahdus, kun vaaleansininen valaistus ympäröi kauttaaltaan lyhyen miehen kipan reunoista lattiaan. Jalmari otti taas muutaman askeleen betonilattialla ja häntä ympäröinyt puolittain läpinäkyvä sininen valoviitta seurasi sinne, minne mieskin meni. Eikka ei tietenkään ymmärtänyt mistään mitään ja suu ammollaan seurasi kummallista esitystä. Jalmari pysähtyi, ja taas sormet kävivät kypärän lipan alla, jolloin sininen valaistus katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Eino oli aivan sen näköinen, kuin olisi kaivannut selityksiä ja nopeasti. Jalmarikaan ei malttanut pidätellä jännitystä enempää, vaan selosti, miten kypärä muodosti nappia painamalla elektronisen suojakilven sen kantajan ympärille aivan sellaisen, jollaisesta Eikka oli juuri saanut vaikuttavan demonstraation. Tämä sähköinen kilpi suojasi henkilöä ulkoapäin tulleista uhista, jollaisia miesten ammatissa ei tiettävästi kovinkaan montaa ollut ellei sitten laskenut satunnaisia karhun tapaamisia, joista tosin viimeisinkin oli kymmenien vuosien takaa. Kilpi kävi myös sadeviitasta, koska se ei läpäissyt vettä ja korvasi näin hankalan sateenvarjon silloin, kun työtä piti tehdä ulkosalla sateessa. Ällistyttävät ominaisuudet eivät loppuneet tähän. Lipan alla oli toinenkin nappi, jolla suojaus muutti väriään sinisestä vaaleanpunaiseksi. Tässä tilassa kypärän suojaus oli äärimmillään eikä sitä voinut lävistää ulkoapäin toisin kuin sinisessä tilassa, jonka suojaus oli kevyempi ulottuen vain esimerkiksi veteen ja pienimuotoisiin kappaleisiin, kuten hyönteisiin ja pieniin roskiin.

Julkaistu torstaina 11.7.2013 klo 17:38 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 137
Seuraava
Koskenlaskija - osa 139
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä