Koskenlaskija - osa 27

Tuomas oli herännyt saksalaisen täsmällisesti ja uuden tapansa mukaan ajoissa aamuauringon kiillottamaan maanantaipäivään ja asteli nyt vielä viimeisiä unenpöpperöisiä karistellen vain hieman tavallisen kokoista kerrostaloasunnon olohuonetta suurempaan saliin aamupalalle. Aamupala-ahmatti sai heti törmätä pulisevaan väentungokseen astuttuaan aamiaissaliin. Jokin oli muuttunut viime viikosta, sillä tupa oli nyt yllättäen tullut täyteen ennen niin uneliaassa majapaikassa. Aamiaisbuffettiin oli muodostunut tumpinmittainen jono, joka kiireisen työmiehen onneksi karkasi nopeasti Tuomaan edestä valloittaen yhtä nopeaan tahtiin viimeisetkin vapaat pöytäpaikat. Muuttunutta aamua hiukalti oudoksuen nälkäinen susi astui sen enempää sitten kummeksumatta seisovan pöydän äärelle. Pieni valkoinen leipälautanen nousi puolimetrisen pinon päältä kätevän sormityöskentelyn tuloksena mattapintaiseksi naarmuuntuneelle pleksitarjottimelle, jonka kaksi kulmaa oli lukuisten törmäilyjen seurauksena viiltyneet ja murtuneet muodottomiksi. Nostotoimenpide vapautti keon alla olleen kivitavaran painosta jännittyneen jousen nostamaan telineessään hyvin tuettua astiatornia puolella sentillä ylöspäin niin, että uusi asetti oli taas seuraavaksi jonossa tulleen poimittavissa. Kullankeltainen ja lehtevän voipäällysteinen ranskalaistyyppinen kiero croissant nousi teräsottimien tiukassa puristusotteessa metallilangoista punotusta laakeasta korista lautaselle varistaen samalla lentomatkansa aikana murusia tarjoilupöydälle satojen aiemmin karisseiden rippeiden seuraksi. Valmiiksi kertakäyttökapseliin pakattu oranssikuvioisella alumiinikannella päällystetty muutaman gramman appelsiinimarmeladiannos ponnahti voisarven viereen eikä lautaselle sitten muuta ilmestynytkään tylppäteräisen voiveitsen lisäksi. Sininen kuvioton posliinikahvikuppi asettui tarkasti kymmenien litrojen kahvitykin hanan alle ja samassa muovinen hanavipu painui alas vapauttaen höyryävällä lorinalla mustaa kuraa kupin pohjalle. Vielä tuo muki teki lyhyen harppauksen sivuoikealle ja sai tumman nesteensä sekaan ranskalaisella menetelmällä pastöroitua lehmänmaitoa pienen lorauksen teräksisestä metallikannusta, joka oli viipynyt jo muutaman tunnin kylmäasemallaan kahvinjakopisteen laidalla. Kevyt aamiaisannos toffeenruskeaksi sekoittuneine kahvijuomineen käännähti Tuomaan käsissä ja kantapäillä ympäri ja miehen aamurähmästä siistaantuneet silmävalkuaisten ympäröimät iirikset alkoivat sivusuunnassa panoroiden skannata vapaata pöytää. Suvereenia pöydänkulmaa ei tahtonut ensin löytyä ja aivan salin perältä vihdoin pilkisti yksinäinen kahden vastakkain istuttava pieni neliskanttinen pöydäntapainen, jonka äärellä jo lojui tummahiuksinen nuorempi mies farkkutakissaan tutkien samalla jotain aamun ilmaisjakelulehteä. Aamiaisprikkaansa kantaen nälkäinen työmies kurnivine vatsoineen laahusti vapaan pöydänkulman luokse ja loi utelevan katseen mustapehkoisen miehen suuntaan.

Julkaistu keskiviikkona 6.2.2013 klo 17:51 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 26
Seuraava
Koskenlaskija - osa 28
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä