Koskenlaskija - osa 190

Jalmari rohkaisi kannustavilla sanoillaan ja eleillään epäileväiseltä vaikuttanutta Eikkaa, joka ymmärrettävästi perin yllättyneenä oli vain hetki sitten saanut vaikuista vastikään puhdistetuilla korvillaan kuulla joutuvansa hänestä riippumattomista syistä syntyneen visaisen ongelman ratkaisijaksi. Yhä keskellä lattiaa tallustellut ja tapahtumain kehityksestä hienoisesti kiihtynyt kuntapomo jatkoi vielä jo muutenkin pitkäksi venynyttä puheenvuoroaan.

- Einoseni, sinun on nyt keksittävä jokin keino estää tuon maisemaa pilaavan mökkikylän syntyminen. Me, niin minä kuin kuntalaisetkin, luotamme minun valtuuttamana nyt sinuun, joka olet keksivä ratkaisun syntyneeseen ongelmaan. Elikkä lyhyesti summattuna tehtävänäsi on tehdä tyhjäksi noiden katalien miesten aikeet.

Eino nosti hitaasti oikean kätensä paljaat sormet kohti siistin ja toistaiseksi vielä puhtaan työtakin päällystämää rintaansa osoittaakseen itseään synnyttäen samalla näkymättömän suuren kysymysmerkin päänsä päälle ja ikään kuin vahvistaen valintansa toimeksiantoon, jota hän ei täysin ymmärtänyt vieläkään. Varovaisesti Eikka sai haparoiden kysyttyä varmistuksen aavistuksilleen.

- Siis mäkö teen jotain?

Molemmat vanhat herrat olivat kääntyneet kysyjän suuntaan ja kiinnittäneet katseensa Einoon ja mitään sanomattomina tyytyväisen iloinen ilme kasvoillaan nyökyttelivät hänelle, mistä elkeistä hämmentynyt nuorempi koskenlaskija sitten lopulta tajusi, että hänestähän tässä oli kuin olikin kysymys. Hurjan ystävälliseksi ja ehkä vähän mielisteleväiseksikin heittäytynyt johtaja Latvala-aho vakuutteli Einolle, että tämä kyllä kehittää jonkin tehokkaasti vaikuttavan keinon pysäyttääkseen kehittymässä olleen ikävänpuoleisen tapahtumasarjan kunnan ja kunnan asukkaiden eduksi. Eino kohautti leveitä olkapäitään kohti korvalehtiään ja antoi ne nopeasti pudota takaisin aloilleen ja heilautti löysästi käsiään ilmassa merkiksi voimattomuudestaan vastustella annettua tehtävää. Olihan hän joka tapauksessa palkollinen virkamies kunnan palveluksessa ja vieläpä kunnan yleisten töiden lautakunnan työntekijä, joten periaatteessa kaikenlaiset tehtävät ja siis myös tällaiset vähemmän protokollien mukaiset oudoksuttavat askareet oli otettava ellei nöyränä niin ainakin virkavelvollisuuden nimissä vastaan. Oikeastaan Eikkaa taisi vähän kiinnostaa jännittävältä haiskahtanut operaatio eikä hän pannutkaan vastaan saamaansa mandaattia. Palaverin päätteeksi Jalmari ja hänen uuttera vanhempi apupoikansa Eino jättivät kunnanjohtajan ja tämän äkillisesti asemapaikaksi muodostuneen työhuoneen ja suuntasivat hippulat vinkuen takaisin omaksi kokemaansa verstashalliin juonimaan ehkäisevää vastaiskua Tuomaan ja liikemies Besmerbergin viekkaille suunnitelmille. Eino oli koko vartin kestäneen ajomatkan ajan pyöritellyt mielessään muutamia mielestään hyviä vaihtoehtoja arvoituksen ratkaisemiseksi ja perille päästyään tuskin malttoi odottaa, että kaksikko ehti istuutumaan toimistoonsa pohtimaan Eikan loistavaa ideaa.

Julkaistu perjantaina 25.10.2013 klo 16:52.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 189
Seuraava
Tekniikan Historia 1/2013
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä