Koskenlaskija - osa 191

Viekkaasti eri vaihtoehtoja pohtinut Eino oli ennättänyt suhteellisen lyheyn ajon aikana jo kehitellä juonikkaan strategian, jolla nuoren Tuomaan ja jobbarimies Besmerbergin omaa etua tavoitelleet suunnitelmat tehtiin kertaheitolla tyhjiksi. Suuresta suunnitelmastaan selvästi innostunut Eikka ehdotti katalasti, että puheena ollut metsä tuli saattaa rakennuskieltoon ainakin niiltä osin, jotka koskivat yhä edelleen puheena olleita tonttipalstoja, ja sellainen viranomaismääräyshän olisi jäädyttänyt kaikenlaiset rakennushankkeet siihen paikkaan. Vanha pappa Jalmari oli riemuissaan ja alkoi silmät säteillen tanssahdella kivisellä lattialla ja suorastaan puhkui taas intoa. Hetken tuo vanhempi mies oli jo luullut häviävänsä tämän ottelun, kun ei oikein osannut sanoa, mitä visaiselle probleemalle olisi pitänyt tehdä ja kun kunnanjohtajakin luotti häneen ja ennen kaikkea Einoon, mutta nytpä tämä vasta reilun puoli vuotta pestissä ollut ja selvästikin aivojaan käytellyt viisaanpuoleinen ja kaikin tavoin ajatteleva oppipoika antoikin ratkaisevan vinkin, jolla kiperä matsi voitettaisiin asukkaiden eduksi. Hänestä Eikan idea oli kerrassaan fantastinen ja niinpä touhukkaat miehenköriläät ryhtyivät välittömästi tuumasta toimeen. Aivan ensi alkuun tiedonjanoiset kuntalaiset piti koota yhteen suurta ja mahtavaa tiedotustilaisuutta varten. Eino, joka oli itseltään kunnallispääjohtaja Latvala-aholta saanut tehtävän suoritettavakseen, halusi kertoa kansalaisille kiinteistökeinottelijoiden suunnitelmista ja miten hän aikoisi ne vesittää. Kunnantalon pienehkö ja vain noin parille sadalle kuulijalle mitoitettu sinänsä käyttökelpoinen ja verrattain monipuolisesti nykyaikaisilla esitysteknisillä värkeillä varusteltu auditorio tuskin olisi riittänyt kaikkien halukkaiden osanottajien katoksi pään päälle ja siksipä kylän koulun voimistelusali sai toimia kokoontumistilana. Olihan paikalle saapuvien ihmisten määrä arvioitu löysälläkin hihatuntumalla useaksi sadaksi jo pelkästään väestömäärän perusteella. Vaan sellainen pieni, mutta ei lainkaan merkityksetön erikoisuus kunnan asukkaiden koollekutsumisessa vielä oli edessä ja ratkottavana, että toistaiseksi vielä pahaa-aavistamaton Tuomas tai kukaan muukaan hänen lähipiiristään, kuten liikemiesvelmu Besmerberg, ei olisi saanut tietää salamyhkäisiksi leimautuneista kokousaikeista. Sanaa piti levittää siis suusta suuhun tai paremmin ilmaistuna suusta korvaan ja varoa siinä samassa visusti viestin valuminen tonttikauppiaiden tietoon. Tätä varten nopeaälyinen Eino olikin kehitellyt eräänlaisen salakielen tai tarkemmin kuvattuna kryptatun sanoman, jonka salausavaimen ja purkulogiikan vain paikalla olleet tunsivat. Suunnitelmat olivat kaiken kaikkiaan nyt valmiit toteutusta varten ja Eino sekä Jalmari antoivat sanan alkaa kiertää. He aloittivat ensin niistä asukkaista, jotka olivat jo ehtineet myydä tonttinsa Tuomaalle, mutta saivat pian kuulla, että maapalat olikin myyty hyvässä yhteisymmärryksessä. Myyjät olivat nimittäin saaneet kelpo korvauksen arvottomina pitämistään metsäkaistaleista eikä heillä ollut mitään aikomuksia ainakaan ryhtyä purkamaan kauppoja. Tästä uutisesta lannistumattomina kaksikko jatkoi suunnitelmansa täytäntöönpanoa.

Julkaistu maanantaina 28.10.2013 klo 16:49.

Edellinen
Päivien kuohu
Seuraava
Koskenlaskija - osa 192
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä