Koskenlaskija - osa 223

Jalmari selosti Tuomaalle, että tällaisia hienomekaanisia laitteita tuli Löysäisiin aina silloin tällöin vaikkakin harvakseltaan, ja niitä tuli siksi, että pieni kuntapahanen oli seuloutunut yhdeksi tutkimuslaboratorion kenttäkokeita suorittavaksi etätoimipisteeksi kaukana Euroopan mantereen pohjoislaidalla ihanteellisissa arktisissa olosuhteissa tai ainakin näin tuo satakuntalainen pikkukylä nähtiin jostakin Brysselin tai jonkun eteläeurooppalaisen tärkeän kaupungin suunnasta. Kahden miehen tutkivat katseet olivat nyt joka tapauksessa kiinnittyneet tiukasti ison ja laakean työpöydän päällä nököttäneeseen salamyhkäiseen aparaattiin. Jalmari tiesi saatekirjelmästä luettuaan, mikä tuo värkki oli ja kertoi Tuomaalle, että se tuotti hajuja ja tuoksuja sen mukaan, mitä katkuja etäällä ollut lähettäjä halusi vastaanottajan haistelevan nenällään. Tekniikka oli perin yksinkertainen. Lähettäjän vastaava laite nuuski ympäristöä ja tunnisti ilmassa olleiden molekyylien koostumuksesta jonkinasteisia perushajuja ja muunsi analysoinnin tuloksen digitaaliseen eli numeeriseen muotoon. Numeroarvot saatuaan vehje lähetti tiedon maailmanlaajuista verkkoa pitkin vastaanottajan laitteeseen, joka sitten saamiensa arvojen perusteella suihkutti sopivan annoksen nesteytettyä perushajua ampulleista ilmaan synnyttäen vastaanottajan ympäristössä tällä tavoin likimain samanlaisen hajumaailman kuin lähettäjälläkin vallitsi. Jalmari ei tarkkaan osannut kertoa, olivatko ampullit sittenkin paineistettuja kaasukapseleita, mutta sillä tiedolla ei toisaalta ollut väliä. Vekotin tarvitsi toimiakseen vielä tietokoneen, johon se yhdistettiin universaalilla väyläliitinkaapelilla. Tietokoneen tehtävänä oli oikeastaan vain vastaanottaa digitaalista tietoa toiselta koneelta ja lähettää sitä myös takaisin, eli se ylläpiti hajustuskoneiden välistä vuoropuhelua omalla erikoisella protokollallaan. Hajustimen, jollaisena Jalmari sitä pian ryhtyi kutsumaan, toiminta ei selvinnyt kokeilematta, ja niin ukko alkoi kyhätä testaamiseen tarvittavia tietoliikenneyhteyksiä ja koota tietoteknisiä välineitä kokeen suorittamiseksi. Jostakin toimistokaapin perukoista pöydälle singahti musta kannettava ja jonkun verran kolhiintunut tietokone, jonka kansi oli ohuen harmaan pölyn peitossa. Pölykerros kertoi omaa tarinaansa ja paljasti, ettei konetta ollut kukaan käyttänyt ainakaan vähään aikaan. Kone sai jäädä toimiston työpöydälle kansi ylös nostettuna ja toinen kahdesta hajustimesta siihen kytkettynä.

Julkaistu keskiviikkona 11.12.2013 klo 17:04.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 222
Seuraava
Koskenlaskija - osa 224
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä