Koskenlaskija - osa 96

Einon ja kunnanjohtajan aiemmin sovittuun tapaamiseen iltapäivällä oli vielä hyvästi aikaa, ja audienssia odotellessaan sudennälkäinen mies tahtoi tietenkin lounastaa vatsanpohjaansa jotain, sillä jostakin tunki nenäkarvojen tuuheasta vastustuksesta huolimatta hajuepiteeliin kiinnittyneiden reseptorien kautta aivolohkojen analysoitavaksi vastustelemattoman houkutteleva grillituoksu, joka sai makean veden herahtamaan melkein kuivuneelle kielelle ja sen makunystyrät äkilliseen valmiustilaan kohta alkavaa mättöä varten. Eikka asteli kulunutta linoleumilattiaa pitkin noin puolitoista metriä korkean tiskin ääreen ja tarkasteli nopeilla silmäyksillä taas ympärilleen. Pitkän tiskin oikeanpuoleisessa päädyssä oli logistisesti ajateltuna oikeaoppisesti tarjotinpino, josta asiakkaan oli syytä aloittaa lyhyeksi joka tapauksessa jäävän ostosretkensä. Suurikokoinen, kahdella lasihyllyllä sisustettu lasivitriini valtasi puolet arviolta noin kolmen metrin pituisesta myyntipöydästä. Eino siirtyi kookkaan einesakvaarion eteen ja kumartui nostamaan kuluneen ja yhdestä kulmastaan lohjennen lasikuitutarjottimen tiskille. Vitriini oli kovin tyhjän oloinen. Alahyllyllä lojui kaksi täytettyä rukiista reissumiestä, jonka toisen välistä vetinen, kalpea tomaatinsiivu valui jo ulos aluslautaselle. Ylähylly ei ollut sen täydempi eikä siellä ollut kuin pari kolme pinnaltaan hilseillyttä voipullaa, yksi berliininmunkki vaaleanpunaisella kuorrutteella ja jokunen dominokeksi pienellä asetilla. Eino työnsi tyhjää tarjotintaan tiskin ja prikan väliin syntyneen, liikkeen pysäyttämiseksi tähdänneen kitkan vastusteluista välittämättä ja saapui pari jalanliikettä tehtyään avarammalle tiskin puoliskolle. Tiskin takana keittiöjakkaralla istui kumarassa asennossa, ulkoisista piirteistä estimoituna vanhempi, laiha nainen toinen jalka alimmalla askelmalla ja toisen jalan kurottaessa lattiaan. Matami oli pukeutunut kellertävään, lyhythihaiseen paitapuseroon ja tummanvihreään, polvien yli ulottuneeseen vekkihameeseen, jonka alta pilkistivät pitkät, ruipelot ja suonikohjujen sinertämät sääret, joiden sukattomiin jalkopäihin oli remmisiteillä sidottu mustat korkokengät. Luisevat kädet pitelivät kuvalehteä pystyasennossa ja ryppyiset allit valuivat vetovoiman vastustelemattomasta vaikutuksesta inhottavasti pinnallista kauneutta rumentaen. Kurttuiset kasvot olivat kiinnittyneet kyömyisen klyyvarin erottaman matkan päähän naistenlehden sivuille, jota vanhaleidi ahmi silmillään edessään seisoneesta, pian perin kärsimättömästä asiakkaasta piittaamatta. Harmaa hiuspehko oli sidottu takaa jonkinlaiselle nutturalle tai vain oudoksi kasaksi hiussuortuvia. Huomiota varrotessaan Eino tutkaili tiskin varustelua. Aivan lasivitriinin päädyn vieressä oli lämpölevy ja sen päällä pulleanpyöreä, läpinäkyvä lasinen kahvikaadin puolittain täynnä mustaa kuraa. Oranssi valo värisi laitteen keinukytkimessä ja kertoi värkin olevan päällä ja pitävän parhaillaan tasaisen optimaalista lämpöä yllä. Jossakin vaiheessa hellalevyltä kuului vaimea naksahdus, kun termostaatti kytki kuumennuksen pois päältä hetkeksi aloittaen kuitenkin uuden kuumennuskierroksen kohtsilleen.

Julkaistu tiistaina 14.5.2013 klo 17:53 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 95
Seuraava
Koskenlaskija - osa 97
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä