Koskenlaskija - osa 230

Jalmarin niin sanottu eräänlainen suuren salaisuuden paljastus ei enää yllättänyt Einoa. Mies oli jo melkein tottunut näihin eriskummallisiin kapistuksiin, joita vanhus käytteli yhtä kätevästi ja ketterästi kuin ikänsä veistä ja haarukkaa pyöritellyt konkari, ja joita tuntui jostain kumman syystä kulkeutuvan Pohjan perukoille tämän tästä. Tuomas sen sijaan kuunteli ukkoraiskan äärimmäisen mielenkiintoista selostusta keskittyneesti ja suurta kiinnostusta muutenkin osoittaen. Hänestä koko kiehtovan uskomaton tarina kuulosti kuin jostakin tulevaisuutta kuvaavasta tieteisseikkailusta eikä kuulunut tähän päivään laisinkaan. Jalmari kuitenkin vakuutteli toisiaan hämmentyneinä katsoneita miehiä kertomistaan hätkähdyttävistä tosiasioista, jotka ainakin Eino lopulta nieli mukisematta eikä Tuomaskaan kovin hämmästynyt loppujen lopuksi ollut etenkään enää nyt, kun oli ehtinyt jo nähdä muutamia futuristisia vekottimia Jalmarin verstaassa. Puku oli ollut vähällä käytöllä, kun sen pitäminen yllä vaati aluksi kärsivällisyyttä kysynyttä totuttelua eikä sellaisia sopivia konserttitilaisuuksiakaan kovin monta vuoden aika ollut. Moni kuntalainen ei tiennyt totuutta lahjakkaalta kuulostaneesta urkujensoittajasta ja jos hänestä tulikin kyse, niin vastaus oli aina samanlainen, että instrumentalisti oli toiselta paikkakunnalta, ja jos joku vielä kehtasi tivata saada tavata tuon koskettimia sulosoinnuillaan sormeilleen ihailtavan ja kaiketi myös kadehdittavan taiturin, niin aina tuo salaperäinen mies tai nainen oli ennättänyt tehdä ne kuuluisat elvikset eli vaivihkaa jättänyt talon mitä ilmeisimmin takaoven kautta. Harva tiesi totuuden ja soittajaksikin tekeytynyt henkilö vaihteli tilaisuudesta toiseen, ja häntä oli vannotettu liikaa paljastamasta salaisuuden verhoa, vaikka tokkopa kukaan olisi uskonut korviaan kuullessaan tavattoman uskomatonta juttua älykkäistä vaatteista ja sähköisistä lihaksista. Kyllähän näin hienoa ja monimutkaista elektroniikkaa ja nanotekniikkaa sisältänyttä asua saattoi käyttää muihinkin tarpeellisiin ja vähemmän tarkoituksenmukaisiin tarkoituksiin kuin soittamista esittävään imitointiin, mutta Jalmaripa oli varjellut pukua tarkasti pitämällä sitä vanhan kansan sanonnan mukaan vakan alla, eikä sitä siis juurikaan nähty missään muissa tilaisuuksissa, ja olihan vanhalla miehellä jo muutenkin kätensä täynnä töitä ja näitä tällaisia keksintöjä, joten eipä ihme, jos siinä yksi jos toinenkin älynväläyksen tuotos jäi vähemmälle huomiolle.

Julkaistu perjantaina 20.12.2013 klo 17:32.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 229
Seuraava
Pieni japanin sanakirja
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä