Koskenlaskija - osa 167

Se oli eräs ihan mukava syyskuinen tiistaiaamupäivä, kun yönsä täyteläisesti nukkunut Tuomas oli taas tapansa mukaan tarkistamassa sähköpostejaan heti herättyään. Tavallisesti postia ei juurikaan tullut joitakin mainoksia ja roskapostia lukuun ottamatta. Tuomas ei ollut pahemmin julkistellut sähköpostiosoitettaan maailmalle, mutta siitä huolimatta jotkut roskapostittajat olivat löytäneet hänen osoitteensa ja tunkivat siihen nyt surutta kaikenlaista turhaa viestiä mieskunnosta naistenkuviin. Aikaa tuhraantui sellaisen jäteviestityksen siivoamisessa ja tarkkana sai olla, ettei pesuveden mukana mennyt jotain tuiki tähdellistäkin. Tänä aamuna saapuneiden viestien kansio oli kuitenkin säästynyt pahemmalta amerikkalaista lihasäilykettä muistuttavien viestien turvotukselta ja laatikkoon oli saapunut vain yksi vaivainen sanoma, joka lihavoidulla otsikollaan omassa yksinäisyydessään huusi jotakuta avaamaan mailin kiireimmän vilkkaan. Lähettäjänä oli Tuomaalle entuudestaan tuntematon henkilö, jonka nimi viittasi tavalliseen suomalaiseen mieheen. Tietokoneeseen johtimella kytketty hiiri eli sellainen tietotekninen osoitinlaite alkoi liukua hitaasti erityisen mattoalustansa päällä ja sai aikaiseksi pienen valkean nuolen liikkeen kuvaruudulla. Nuoli saavutti lyhyen matkustuksensa päätteeksi sähköpostiviestin otsikon, jonka kohdalle tai tarkemmin sanottuna sen päälle sen liike pysähtyi. Hiljaisen tyhjässä huoneessa kuului vaimea kaksoisnaksahdus, kun hiiren painike napsahti kahdesti liikahtaen alaspäin tuskin havaittavissa olleen matkan vetreän oikean käden etusormen selkäytimestä johdetulla motorisella liikkeellä. Liikesarja synnytti joukon tapahtumia monitorilla, jossa ikkunat ja tekstit välähtivät nopeassa tahdissa. Tekstiä sisältänyt viesti avautui luettavaksi elektroniselle näyttimelle sähköisessä muodossa siis. Tuomas ryhtyi innokkaana tavailemaan sanomaa, ja nopeasti hänen kasvoilleen levisi mairea hymy ikään kuin merkiksi jostakin oikein hyvästä uutisesta. Hyvästä uutisesta, eikä tässä nyt ole tarkoituksellisesti toistettu noita kahta sanaa peräkkäin pelkästään vain tautologiaa tavoitellakseen, elikkä hyvästä uutisesta totta vie oli kyse. Sähköinen yhteydenotto oli nimittäin peräisin potentiaaliselta asiakkaalta, joka oli ilmaissut kiinnostuksensa Tuomaan tarjoamaan kohteeseen ja halusi nyt nopealla aikataululla palaveerata aiheesta kahden kesken myyjän kanssa. Tuomasta miellytti erityisesti maininta nopeudesta ja aikailemattomasta toiminnasta. Aikaa ei todellakaan ollut hukattavaksi, mikäli mieli saada syrjäiset ja varjoisat metsätontit kukoistamaan ja tuottamaan ensi heinäkuuksi. Tuomaskaan ei suinkaan aikaillut, vaan alkoi sillä istumalla kyhäämään vastausta puhelinnumeroineen. Kommunikointi olisi hänen mielestään helpompaa puhelimessa ja tietenkin kasvotusten, mutta tämä ostaja oli näemmä liikkeellä varovaisin askelin eikä tahtonut heti ensimmäisessä yhteydenotossaan oksentaa itsestään ulos kaikkea mahdollista, sillä eihän kuoma tiennyt jutusta mitään sen enempää kuin mitä pikkuilmoitus muutamalla rivillä oli hänelle paljastanut tähän mennessä.

Julkaistu perjantaina 20.9.2013 klo 16:10.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 166
Seuraava
Via Miracoli
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä