Täti oli käynnistänyt huolellista rituaalia noudattaneet kahvitusseremoniat. Eikkaa pyydettiin vastuulliseen työtehtävään kantamaan tarjotin keittiön puolelta salonkiin, kuten täti hienoa saliaan kutsui. Eino noudatti lapsenomaisen kuuliaasti isotädin vastuslemattomaksi ja pyyteettömästi noudatettavaksi tarkoitettua kutsua ja kääntyi terävästi kannoillaan sukkasten jouduttaessa paikallaankiertoa kitkaa tällä tavoin vähentäen. Reitti kokkausasemaan kulki ensin eteisen läpi ja päätyi kapeaan ja pitkulaiseen yhden peräikkunan tilaan, jonka molemmilla seinillä oli kiiltäväpintaisiksi lakattuja tummaovisia kaapistoja ja niiden välissä kaksirivinen jääkaappi, induktioliesinen hella ja kaikki modernit apuvälineet ja vähän muutakin, jollaista ei ihan tavallisessa peruskeittiössä tyypillisesti tullut vastaan. Piskuista keittiötä ei oltu koolla pilattu ja se oli ymmärrettävää, kun lukaalin muut huoneet olivat sitten sitäkin suurempia. Tilassa mahtui näennäisestä kapeudestaan huolimatta hyvin kokkailemaan, mutta ruokailu piti aina järjestää joko hienossa salissa tai viereisessä huoneessa, joka varsinaisesti oli tarkoitettu syömäreille valtavan pöytänsä ja sen ympärillä olleen kuuden tuolinsa kanssa. Isommalle seurueelle pöytä venyi keskelle kiilattavalla välilankkukappaleella vielä kaksi lisäpaikkaa. Kirkkaasti valaistu kyökki muistutti nopeasti vilkaistuna pienen ravintolan keittiötä kaikkine ruuanlaittoon omistettuine härveleineen, kaapinreunaan kiinnitettyine valkosipuliletteineen, puhtaine kaakelipintoineen, kulinaristisine sisustustauluineen ja katon rajasta roikkuvine kupariastioineen, joita tuskin oli edes tarkoitettu keittovälineiksi, kunhan nyt vain pudottautuivat koristeellisesti luomaan tunnelmaa. Kalusteisiin täysin sointuneen astianpesukoneen minimoima pienehkö tiskipöytä oli sekin tyylikkään uudenaikainen pienellä pyöreällä ja syvälle upottavalla altaalla täydellisesti ympyränmuotoon kaartuneen yksiotehanan alla. Kaikesta huokui vastikään suoritetun ja näkemästään päätellen arvokkaanpuoleisen remontin jälki. Viereisellä aputasolla odotteli tyynen rauhallisesti laakea ja hieman soikionmallinen tarjoilualusta, joka oli ladattu kaksin kahvikupein ja asetein ja perinteisin ruusukahvilusikoin. Yhdessä muun posliinikaluston kanssa peltivadille oli aseteltu huolellisen geometriseen muotokuvioon kuppien kanssa samaan astiastoon täydellisesti sointunut, arvatenkin saksalaisesta fajanssitehtaasta peräisin ollut kermaknekka ja sokerikko. Tätimuori kantoi itse pulleanpyöreän, joutsenkaulaisen kuparisen kahvipannun ja kolmikerroksisen pikkuleipätarjottimen, jonka keskeltä nousi rengaspäinen puikko pitelemistä varten. Presidentin sekoittamaksi mainostettu kahvi sentään oli keittynyt arkisesti tavallisella suodattavalla mokkamasterilla ja lorissut vitivalkoisen melittapussin läpi, mutta tyylistä oli pidettävä kiinni loppuun asti, ajatteli sekä Eino että arvatenkin myös hänen rakas äitisiskonsa. Tätirouvasihminen johti kaksikkokaravaania, joka teki melkein yhtä aikaa täyskäännöksen keittiön kovalaattaisella lattialla astellen takaisin suuntaan, josta oli hieman aiemmin saapunut. Seurue palasi saliin ja alpakkahopeasta taottu pidättyväisen koristeellinen tarjotinlevy asettui salin toisessa nurkassa sijainneen pyöreän, niin ikään rokokoolta haiskahtaneen kustavilaispöydän pinnalle, jota päällysti vaivalloisen näköisesti nyplätty ja melkein lattiaan asti ulottunut maalarinvalkea raumalainen pitsiliina. Ohuesta pajupuusta taivutetut selkänojalliset kaksi tuolia odottivat jo kahvittelijoitakin asettumaan aloilleen. Muhkea ja taidokkaalla kukkakuviolla verhoiltu istuimen pehmuste jarrutti istuutumista antamalla periksi useita senttimetrejä ja tuntui istuttaessa miellyttävän pehmeältä vuosien toimistotyön jälkeen puolikovien konttorituolien parkkiinnuttamaa takapuolta vasten.