Koskenlaskija - osa 32

Asuinpaikan hankkiminen ventovieraassa maassa työttömänä ja kohta rahattomanakin osoittautuikin mutkikkaammaksi tehtäväksi kuin Tuomas oli alun perin kuvitellut, mutta oli hänellä onneakin matkassa. Eräässä asunnonesittelytilaisuudessa Tuomas tapasi paikallisen kiinteistövälittäjän Jorgen, joka oli kovin ystävällinen ja pientä vaatimatonta vuokrayksiötä esitellessään hän tuli kysyneeksi, mistä kaukaa Tuomas oli hänen kotimaahansa Argentiinaan asti saapunut, koskapa vaaleahipiäisestä pellavapäästä näki tietty jo kaukaa päälle päin, ettei hän ainakaan paikallista väkeä ollut. Vaikka Jorge ei heti hahmottanutkaan, missä päin maailmankartalla suomalaisten valtakunta esitti aluevaatimuksiaan, tulivat he heti hyvin juttuun keskenään siitäkin huolimatta, että kummatkin puhuivat auttavaa kouluenglantia, mutta kansainväliset käsimerkit ja huitomakieli auttoivat kommunikoinnissa siinä missä sanat loppuivat kesken. Tuomas joutui valitellen toteamaan, että pystyisi nopeasti huvenneesta matkakassastaan maksamaan vain enintään kahden kuukauden vuokran ja että hän tarvitsisi työpaikan toimeentuloaan varten. Tällä välin Ronny oli saanut tehtäväkseen etsiä miehille edes jonkinasteisia hanttihommia, jotta pitkään ja hartaasti haudutetuista unelmista voisi aikanaan tulla totta. Ronny selaili läheisen nettikahvilan mikroprosessoroidun tietokoneaparaatin värikkäältä näytinlaitteelta työpaikkailmoituksia, mutta espanjan kieltä taitamattomana ei juuri niistä paljoa mitään ymmärtänyt eikä maailman suurimmaksi kehutun hakukoneen kielenkäännöksistä ollut niistäkään sanottavaa apua. Aikaansaava Tuomas sen sijaan oli edistynyt afääreissään. Kiinteistöjobbari Jorgella oli jo pidemmän aikaa ollut joitakin huonosti kaupaksi menneitä ongelmakiinteistöjä, joista hän kernaasti halusi äkkipikaisesti eroon ja ajattelikin tarjota Tuomaalle testailumielessä erästä toimeksiantoa, joka oli hänelle itselleen tuottanut aspiriininmakuista päänvaivaa jo jonkin aikaa eikä kokeilussa toisaalta mitään menettänytkään. Muuan vähäpätöinen rakennus ja rehellisesti sanottuna arvokiinteistöjen irvikuva ei ollut monista sinnikkäistäkään myyntiponnisteluista huolimatta mennyt kaupaksi ja siitä oli muodostumassa Jorgelle kiviriippa ja hänpä päätti tehdä Tuomaalle tarjouksen. Jos tämä vaalea teknoviikinki saisi rähjän kaupaksi, hän saisi pitää puolet voittomarginaalista ja mikä parasta, Tuomas sai itse määritellä myyntihinnan tosin yhdellä ehdolla, kauppahinnan oli oltava edes rahtusen verran töllin jo ennestään alhaista arvoa suurempi. Peruskoulupohjalta ponnistanut uustuleva liikemiehenalku Tuomas ei tiennyt kiinteistöbisneksestä mitään, mutta hänellä oli vankkumaton usko omiin myyntikykyihinsä ja kykyyn osaavansa myydä vaikka vanhan isoäitinsä essuineen taikka auringonpaahteessa hiostuneen ällöttävillä palmukuvioilla koristellun lyhythihaisen kauluspaitansa ensimmäiselle vastaantulijalle. Itseluottamusta normannimieheltä ei siis puuttunut ja niinpä Jorge antoi kärkkään Tuomaan koetella lahjakkaita talenttejaan kimuranttisen kiinteistöomaisuuden realisoinnissa.

Julkaistu keskiviikkona 13.2.2013 klo 18:34 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 31
Seuraava
Koskenlaskija - osa 33
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä