Koskenlaskija - osa 224

Yhdistelmä tarvitsi aina vähintään kaksi hajuja sekä tuoksuja tunnistavaa ja tuottavaa kojetta ja niiden ohjaamiseksi tietysti myös kaksi tietokonetta. Jalmarin kosketusnäyttöinen ohut ja uutukainen tablettitietokone, jonka suomenkielinen hätäisesti ulkomaankielisestä termistä käännetty ja väännetty nimitys oli monien mielestä yhä kehittymättä, sillä tabletti viittasi enemmänkin farmasian tuotteisiin apteekin hyllyllä, kiilteli peltihallin voimakkaiden kattovalojen loisteessa aina kun sitä pidellyt käsi teki liikkeitä ihan mihin tahansa suuntaan. Se oli toinen niistä kahdesta vähintään vaadituista tietokoneista, joihin vanhus kytki myös hajustimen mustalla jäykänoloisella kaapelilla, jonka eristemuovi tuntui kovalta ja taipumattomalta eikä tahtonut suoristua yrityksistä huolimatta. Sormeiltavan tablettikoneen Jalmari kantoi autoonsa ja antoi Tuomaalle ohjeen suihkuttaa toimistokopin ilmaan suihkaus aerosolipullon ilmanraikastimesta, jonka oli vanhus oli edellisenä iltana käynyt ostamassa varta vasten tätä koetilaisuutta varten. Tietokoneiden välille muodostettiin pikaviestinohjelmilla keskusteluyhteys, ja miehet saattoivat sen avustuksella viestiä toisille laitteiden sisäänrakennettujen mikrofonien ja kaiuttimien varassa ja katsella toisiaan pienten videokameroiden aikaansaaman kuvayhteyden muodossa. Tuomas sai kehotuksen painaa ponnekaasupullon suutinta lyhyen aikaa, jolloin ilmaan tulvahti ja kaikkialle levisi raikkaan miellyttävä, tosin keinotekoisen tuoksuinen mutta tunnistettava männyn haju. Samalla nuori ja uusi koskenlaskija katsahti pullon kylkeä, johon oli kemikaalitehtaassa liimattu männynhavua ja käpyä esittävä etiketti. Koelaitteen hajuanturi ilmeisesti toimi, mutta siitä ei kuulunut mitään ääntä, kun koneessa ei ollut varsinaisesti mitään liikkuvia osia. Melkein välittömästi painalluksen ja suihkahduksen jälkeen videoyhteyden takaa kuului iloääninen karjahdus, kun Jalmari hihkui kokeen onnistumista. Vanha mies sopersi intonsa seasta jotain männyntuoksusta autossaan, mistä Tuomaskin osasi jo päätellä, että hajut olivat siis menneet perille. Kuvayhteys toimiston tietokoneen näytöllä alkoi keikkua, kun vanha mies suorastaan juoksi takaisin sisälle verstaaseen ja huusi jo kaukaa, että se laite toimi.

Julkaistu torstaina 12.12.2013 klo 17:16.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 223
Seuraava
Koskenlaskija - osa 225