Koskenlaskija - osa 127

Päivänvarjon alta käynnistyi pitkästi venyneellä äännähdyksellä arvoitukselliset vuorosanat.

- Noooo, mitäs sullo miäles?

Tämän vastaukseksi tarkoitetun kysymyksen kuultuaan Tuomas ryhtyi heti harmaissa aivosopukoissaan asettelemaan seuraavia sanojaan järjestykseen ja käynnisti tilanteeseen oivallisesti sopivan vastineen rakentelun. Oiva oli tästä toistaiseksi vielä kovin lyhyestä tuttavuudesta päätellen selkeästi niitä miehiä, jotka eivät ehkä syöksyneet hektisten pääkaupunkilaisten tavoin heti asiaan vaan halusivat kiireettömästi puntaroida niin sanomisiaan kuin kuulemisiaan. Kotvasen kuluttua yllättäen kylään tullut nuorelta jannulta vaikuttanut vierailija päätti hiljaisuuden ja antoi äänensä kuulua.

- Ostin tossa jokin aikaa sitte rantatontin sun mökin naapurist.

Oiva piteli yhä pinnaltaan kostean märäksi hikoillutta juomalasiaan kuin arvokastakin aarretta ja antoi taas tuokion taittua ennen kuin ampaisi jatkamaan jo hyvässä vauhdissa ollutta keskustelua.

- Ai, sen lesken tilkun, ku ollu myynnis pitkään?

Virkkeen aloittanut kaksikirjaiminen interjektio naukui pitkänä ja nousi loppuaan kohden puoli oktaavia kivuten glissandona hämmästyttävän tarkasti pitkin pentatonista asteikkoa päättyen sitten äkisti tahdin mittaiseen taukoon, jonka perässä olleen pilkun olisi voinut jopa väittää kuulleensa. Kysymyslause kajahti rauduskoivujen alla utelevaa äänenpainoa korostaen ja hieman hämmästelyä painottaen. Tuomas alkoi käydä jo vähän kärsimättömäksi ja laski hitaasti kymmeneen kämmenpohjiensa jo hikoillessa odottamisen tuskasta. Vireillään ollut juttu piti saada etenemään pikku hiljaa nopeampaan tempoon, ja hän päätti kiirehtiä.

- Joo.

Vastattuaan lyhyesti ja ytimekkäästi Tuomas jatkoi samaan hengästyttävän nopeaan hengenvetoon olevansa kiinnostunut ostamaan myös Oivan omistaman saunamökin tontteineen kaikkineen, kun arveli, että eläkeläisherra ei kai jaksaisi ylläpitää kahta kiinteistöä nimittäin sitä kotitaloa ja sitten päälle vielä rantamökkiä. Kiireinen kauppamies kun tämä levoton nuorimies Tuomas oli, niin hänpä ei paljoa enää halunnut jaaritella turhanpäiväisyyksiä ja pitkittää purukumin jauhamista muistuttanutta kahden osapuolen välillä vellonutta vastavuoroista verbaalista keskustelua eikä myöskään hienostellen kainostellut äkkipikaista asioiden kulkuun vaikuttanutta ohjasten ottamistaan omiin käsiinsä vaan ehdotti joidenkin mielestä hävyttömän suorasukaisesti haluavansa ostaa tontin ja tarjosi myyntipäätöstä voidellakseen houkutteeksi vielä käteismaksua heti kauppakirjojen allekirjoittamisen yhteydessä. Yllätyksekseen Oivakin näytti innostuneen ja ryhdistäytyen korjasi jälleen vaikean näköistä istuma-asentoaan nostamalla tällä kertaa notkolla olleen selkänsä suorempaan asentoon ja antoi taipumattoman metallisen selkänojan tukea kookasta ja rennoksi valahtanutta vartaloaan.

Julkaistu keskiviikkona 26.6.2013 klo 17:21 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 126
Seuraava
Koskenlaskija - osa 128
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä