Koskenlaskija - osa 30

Tuomas oli saanut kuulla samaisessa satamassa työskennelleiltä ja maailmoja paljon matkanneilta työkavereiltaan, että monet saksalaiset suuntasivat kesäisiä vapaa-ajan matkojaan niinkin kauas kuin Argentiinaan asti, sillä näillä germaaneilla sattui olemaan kaukaisia sukulaisia tuossa kaukaisessa maailmankolkassa. Tuomasta kiehtoivat myös kaukaisen ja Pohjolan oloissa vähemmälle huomiolle jääneet latinalaisen Amerikan mahdollisuudet, jotka olivat vuosituhannen vaihteen jälkeisissä sisäpoliittisissa uudistuksissa vapautuneet menneiden vuosikymmenten levottomista hallitusajoista ja diktatuureista, vaikka eipä tämänkaltaiset maailmanpolitiikan kiemurat juurikaan Tuomasta kiinnostanut. Eurooppa oli paljolti jo moneen otteeseen koluttu maanosa ja se poti kaiken lisäksi vieläpä työttömyyttä ja heikommista oloista peräisin ollutta siirtolaistulvaa, mikä osaltaan kavensi seikkailumahdollisuuksia entisestään. Tuomaalla oli paljon suureellisemmat suunnitelmat mielessään eikä vanha manner tuntunut antavan riittävästi mahdollisuuksia niiden toteuttamiseksi laitojen tullessa vastaan käytännössä joka ilmansuunnassa ja ulottuvuudessa. Ronny puolestaan ei ollut suunnitellut huomistaan saatikka ennustettavuudeltaan vaikeaselkoista tulevaisuuttaan ja oli siksi avoin kaikille jännittäville houkutuksille, jotka vain toisivat kutkuttavaa vaihtelua tylsään, nyttemmin jo tosin taakse jääneeseen maalaiselämään Ylä-Pohjanmaan takamailla. Karpaasit päättivätkin yksissä tuumin kokeilla pettämätöntä onneaan rahtusta laajemmassa mittakaavassa ja suuntasivat katseensa kohti Argentiinan karttaa ja maahan, jonne olisi kohta matkattava tavalla tai toisella. Kesä oli hiostavan kuuma kaksikon ahkeroidessa hullun lailla matkarahoja päivisin satamatyöläisinä ja iltaisin vielä, milloin vain tekemistä löytyi, erilaisissa pätkätöissä ympäri kaupunkia. Sateisen syksyn tullen pojat päästivät helpottuneina pitkän huokauksen, kun yhteisesti kerätyssä matkakassassa oli jo riittävästi saksanmarkan jälkeisiä euroja seuraavan siirron tekemiseksi. Eräänlaiseksi matkanjohtajaksi kumppanusten hiljaisella yhteisymmärryksellä itsensä kohottanut Tuomas selvitti, että lännempänä noin sadan kilometrin matkataipaleen päässä Hampurista sijaitsi tunnettu satamakaupunki Bremerhaven, josta oli lähdössä täyteen lastattu risteilyalus jouluksi Karibialle ja että laivalla tarvittiin apupoikia. Kokan suunta oli nuorille miehille erittäin oikea ja siitäpä sitten muitta mutkitta he ottivat pestin Feeniks-varustamon luksusristeilylaivalle ja lähtivät tuntemattomalle seikkailumatkalle raskaan ja hämärän syksyn jälkeen heti joulukuun alkupäivinä, ja vaikka he eivät olleet hitustakaan uskonnollisia taikka muullakaan tavoin kirkollisia, mainittakoon nyt kuitenkin, että ajankohta oli siinä ensimmäisen adventin korvilla.

Julkaistu maanantaina 11.2.2013 klo 16:46 Projektit-luokassa.

Edellinen
Pirteä kevätmuoti
Seuraava
Koskenlaskija - osa 31
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä