Pikavisiitti Turun linnassa - osa 1

Kesäiset kelit jo kevään viimeisinä päivinä ja näin kesän kynnyksellä houkuttelivat minut pikavisiitille Turkuun viime viikonloppuna. Turkuhan on tunnetusti kaunis kaupunki etenkin kesällä, vaikka mikäpä kaupunki ei kesällä olisi. Bussimatka Helsingistä tavanomaisella pikavuorolla kesti kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia eli vajaa kolme tuntia. Reitti kulki vanhaa ykköstietä, ja bussi pysähteli aika ajoin matkan varrella olleilla pysäkeillä. Varsinainen pidempi pysähdys oli vasta Salossa, jossa tosin viivyimme alle kymmenen minuuttia. Kello seitsemän aikaan Kampin linja-autoasemalta lähtenyt auto oli aluksi melko tyhjä. Kyytiin astui ehkä noin kymmenkunta matkustajaa. Lisää kulkijoita otettiin matkalla. Lentokentältä oli tulossa isompi ryhmä, joka poimittiin kyytiin Tarvontiellä. Autoon ahtautui päivettyneistä kasvoista päätellen etelästä palanneita turisteja noin hieman alle kaksikymmentä henkilöä.

Kuva
Matti Mattila

Vapaita paikkoja bussissa riitti vielä runsaasti. Kaikille ei kuitenkaan löytynyt kahden istuttavia vierekkäisiä penkkejä, joten jotkut pariskunnat joutuivat pakostakin erilleen. Eräs tällainen eläkeläispari porhalsi päätä pahkaa auton perälle, mutta havaittuaan sen melkoisen täydeksi palailivat he takaisin etuosaa kohti. Minulla on mukana iso kantamus, sillä olin pakannut laukkuuni kaikenlaista Turkuun viemistä. Levittäydyin tavaroineni ja matkalaukkuineni kahdelle penkille. Yhtäkkiä kohdallani seisoi vanhempi laiha ja pitkä mies, sellainen oikea hongankolistaja kahvimuki kädessään. Hän katsoi vieruspaikkaani ja totesi: "Tässä on varmaan vielä tilaa?" Katsahdin viereiselle penkille levittämiäni matkatavaroita ja vastasin miehelle vain: "Niin..." ja samalla kohdistin katseeni käytävän toisella puolella olleeseen tyhjään istuimeen. En tehnyt elettäkään, että olisin alkanut raivata istuinta miehelle, joten hän jatkoi eteenpäin mutisten kovalla äänellä: "Kyllä täältä paikka pitää löytyä!" Lopulta hujoppi istahti muutaman penkkirivin päähän tyhjälle istuimelle. Ihmettelin itsekseni, miksi kummassa hänen piti ängetä juuri minun viereeni ja istuimelle, jonka näki olevan täynnä matkatavaroita. Myöhemmin ajattelin, että ukkopaha halusi ehkä vain juttuseuraa.

Käytännöllistä typografiaa

Netissä on tunnetusti ohjeita ja oppaita moneen tarkoitukseen. Hintahaarukkakin on laaja. Osa oppaista on ilmaisia, ja joistakin voi joutua maksamaan huokean hinnan tai jotain siitä ylöspäin. Yksi hyödyllisimmistä ohjekirjoista on Butterick’s Practical Typography, jonka on kirjoittanut yhdysvaltalainen Matthew Butterick. Kirja on oikeastaan nettisivusto, jossa sisältöä voi lukea vähän samaan tapaan kuin elektronista kirjaa kuitenkin sillä erotuksella, että sivuja luetaan kuin mitä tahansa nettisivua. Kirja opastaa typografian hienouksiin käytännöllisellä tavalla esimerkein ja seikkaperäisin kuvituksin.

Butterick kertoo typografiasta tiivistetyssä kymmenen minuutin kappaleessa. Mainio kokoelma tärkeimmistä säännöistä luettelee 26 yksinkertaista ohjetta, joita noudattamalla saa tekstinsä näyttämään jo huomattavasti paljon ammattimaisemmalta. Vielä kun lukee loputkin kirjan erinomaisista ohjeista, voi pitää itseään jo melkoisena nykyaikaisen painotaidon taitajana. Kirjaa voi lukea ilmaiseksi, mutta mikäli se osoittautuu hyödylliseksi, voi siitä maksaa parhaaksi katsomansa summan lahjoituksen muodossa. Opas on kirjoitettu englanniksi, mutta se on siitä huolimatta erinomainen ja hyödyllinen ohjekirja tekstiä kirjoittaville ja julkaisijoille.

Kiire kuluttamaan

Vasta ostettu
Kuva
Matti Mattila

Taloustaantuma on jatkunut jo vuosia ja samalla hillinnyt kulutusta. Ostoksilla käydään nyt aiempaa kitsaammin ja nuukailu kaupoissa on yleistynyt. Kaikenlaisesta kuluttamisesta on tingitty ja kansalaiset säästävät pahan päivän varalle. Kaikkia ei vyön kiristys näytä kuitenkaan koskevan. Satuin alkuviikosta bussia odotellessani näkemään erikoisen tilanteen bussikatoksen alla. Eteeni pyörähti kiireisen näköinen naishenkilö, jonka olalla kiilteli uuden uutukainen olkalaukku tai käsilaukku. Aluksi en kiinnittänyt tulijaan mitään huomiota, mutta sitten katseeni kohdistui nahkalaukkuun. Siinä roikkui yhä vielä hintalappu, josta selvisi laukun hinta 49,95 euroa. Tosin keltainen tarra osoitti 30 prosentin alennusta, joten kyseessä oli tainnut olla hyvä ostos. Ainakin kuluttajalla oli ollut kiire ottaa uusi veska käyttöön, kun tuo hintalappu oli jäänyt näkyville tai sitten mukaan ei tullut saksia, joilla olisi voinut leikata lapun pois.

Edellinen kirjoitus

Uskomaton taito

Cowboy ratsasti preerialla. Hän näki intiaanin makaavan maassa kyljellään korva maata vasten ja kuuntelevan:Vaunut, sanoo intiaani. Kaksi hevosta, toinen musta, toinen valkoinen. Mies ajaa, polttaa piippua. Naisella punainen mekko, polttaa myös...

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä