Jadetanssi - osa 18

Iso-Britannian määrättyä isot verot kartanonomistajille oli viimeistään tuolloin selvää, että lordi Milkbottomin perilliset laittoivat kalliiksi käyneen omaisuusmassansa myyntiin. Samassa huutokaupassa vaihtoi omistajia myös irtaimisto ja vähemmän arvokas esineistö. Jadepatsas päätyi osana myytyä kuolinpesää eräälle chesterhiresiläiselle lordille, joka ei vielä ostaessaan tiennyt pystin todellista arvoa. Patsas katosi taas useiksi vuosikymmeniksi julkisuudesta piiloutuen nyt erään toisen varakkaan kartanoherran hoteisiin. Taidetta ja antiikkia harrastuksenaan keräillyt lordi menetti kuitenkin yllättäen omaisuutensa onnettomien liiketoimien seurauksena ja joutui rahapulassaan realisoimaan omistuksiaan. Tässä yhteydessä jadepatsas jälleen ilmestyi pölyttyneistä kartanosaleista paljaan taivaan alle. Lordi myi osa esineistään Tom Orrowin omistamalle antiikkiliikkeelle Lontoossa ja tällä tavoin viherkiviveistos viimein sai ainakin joksikin aikaan uuden kodin Blandannanin hienostokaupunginosassa sijaitsevasta ökymökistä.

Kuuntelemme kaikki haltioituneina jadepatsaan värikästä seikkailua ja heräämme kuin unesta Tomin päätettyä kertomuksensa. Tom on puhuessaan eläytynyt käsiään viskellen ja nyt sormet etsivät jälleen turvallisen sataman Saran lämpimien kämmenten suojasta. Parin silmät kohtaavat miehensä luodessa katseen vierellään istuvaan rouvaansa. Rex korjaa asentoaan ja valmistautuu puheenvuoroonsa.

- Hmm… Mielenkiintoinen ja hellyttävä kertomus, totta tosiaan, herra Orrow. Ette vielä kertonut, miksi kadonnut esine on teille niin tärkeä ja miksi ette ole ilmoittanut varkaudesta poliisille.

Häkeltynyt liikemies vetäisee kätensä Saran sormien välistä ja asettuu puolustuskannalle. Rex jatkaa.

- Luulenpa, herra Orrow, että ette ole vielä kertonut meille koko totuutta.

Rex rypistää silmäkulmiaan ja kumartuu aavistuksen verran eteenpäin kohdistaen tuiman katseensa edessä istuvaan mieheen. Tomin silmät harhailevat vuoroin Rexiin ja vuoroin Kaukoon ja sitten Miinaan ikään kuin ne etsisivät puolustajaa hänelle ja hänen tarinalleen, mutta kaikkien ilmeistä päätellen sanaton anelu näyttää olevan turhaa.

- Hyvä on, hyvä on!

Tom huudahtaa ja laskee päänsä alas antaen samalla kuvaannollisen merkin luovutuksesta. Rex on mitä ilmeisimmin onnistunut paljastamaan jotain Tomin kertomuksesta ja mitä se sitten lieneekin, sen me kaikki haluamme nyt kuulla. Kauko korjaa istuma-asentonsa ja suoristaa selkänsä. Miina astuu eteenpäin kuin kuunnellakseen tarkemmin.

Jadetanssi - osa 17

Jadepatsaan kiehtova taustatarina kuullaan jälleen. Hieman alkua jo tiedänkin entuudestaan, koska omistaja kertoi siitä juhlatilaisuudessa. Nyt kuulemme kuitenkin ensimmäisen kerran historiaa. Saamme tietää, että veistos on kaiverrettu arviolta 800-luvulla ajanlaskumme alusta lukien eli siis tätä kertomusta tarinoidessani pystillä lienee ikää siinä tuhat ja kaksisataa vuotta. Kaikki sai alkunsa, kun muinaisen kiinalaisen paikallishallitsijan Han Tangin nuori vaimo Ding kuoli synnytyksessä. Pari oli ehtinyt olla yhdessä legendan mukaan vasta muutamia vuosia, ja he olivat hyvin rakastuneita ja onnellisia. Han Tang suri menetystään kovasti, niin kovin, että päätti teettää nuorikkonsa muistoksi tanssijatarta esittävän jadepatsaan. Näin aviomies kunnioitti vaimonsa muistoa, sillä Ding oli ollut tanssijatar itsekin. Patsas asetettiin hallitsijan mahtipontiseen palatsiin sisustettuun eräänlaiseen kappeliin, jonne saivat mennä ruhtinaan lisäksi vain Han Tangin etuoikeuttamat henkilöt. Hallitsijan kuoltua joidenkin vuosikymmenten kuluttua palatsi ryöstettiin suvun sammuttua ja paikallisen kyläyhteisön elinvoimaisuuden kuihduttua. Veistoksen liikkeistä ei sittemmin ole tietoa ennen kuin se jälleen ilmaantui ihmisten ilmoille noin tuhat vuotta valmistumisensa jälkeen 1800-luvulla. Eräs brittikomentaja sattui pistämään merkille kauniin vihertävän patsaan Hongkongin rähjäisellä basaarikujalla, jonne hänet oli komennettu pitämään järjestystä levottomuuksien takia. Komentaja Sir Edward Milkbottom osti veistoksen köyhältä rihkamakauppiaalta muutamalla kolikolla ja kuljetti taideteoksen kotimaahansa Englantiin komennusjaksonsa päätteeksi. Jadepatsas löysi paikkansa komean kartanon olohuonesalin takan reunukselta, jossa se saikin sitten seistä vai pitäisikö käyttää ilmaisua "lojua" seuraavat vuosikymmenet. Lordi ei tuntenut taiteen arvoa vaan piti sitä vain kauniina esineenä ja muistona ajoistaan kaukana idässä. Vieraatkaan eivät juuri antaneet esineelle arvoa ja tuskin kukaan otti sitä muutoinkaan puheeksi ellei sitten lordi itse äitynyt kertomaan sepittämäänsä jännittävää tarinaa patsaan historiasta. Niine harvoine kertoineen kun näin pääsi käymään, vieraat olivat haltioissaan jännittävästä seikkailusta, joka tosin ei lainkaan pitänyt paikkaansa vaan oli tyystin vanhan höppänän keksimä ja tarkoitettukin ainoastaan typerien seurapiiri-ihmisten viihdyttämiseksi. Vanha herra potkaisi englantilaisittain ämpäriä vähän ennen vuosisadan vaihdetta ja kartano periytyi tämän nuorelle tyttärelle, joka puolestaan oli ehtinyt jo aikoja sitten muuttaa Lontooseen tulevan aviomiehensä luokse. Tytär ei liiemmälti ollut kiinnostunut kartanosta taikka sen aarteista.

Jadetanssi - osa 16

Meitä kaikkia kiinnostaa Tom Orrowin läsnäolo. Mies näyttää ilmiselvästi huolestuneelta. Pariskunnan kädet ottavat toisistaan kiinni, ja Tom katsahtaa vaimoaan ja aloittaa kertaamalla perjantai-illan tapahtumia. Saamme tietää, että jadepatsas on kuin onkin ihka oikeasti varastettu ja nyt omistaja haluaa sen takaisin. Olin ymmärtävänäni, että pysti pitäisi saada takaisin hinnalla millä hyvänsä eli niin arvokas se tälle taidekauppiaalle sitten on. Rex kuuntelee mitään sanomatta ja Kauko istuu ison kirjoituspöydän takana seuraten tyynenä asiakaskandidaattimme monologia. Istun huoneen reunalla suhteellisen mukavalla sohvalla melkoisen tietämättömänä, mutta sitäkin uteliaampana. Asiakkaamme on saanut sanottavansa sanotuksi, ja Rex suoristaa selkänsä ja ottaa kasvoilleen tuumailevan ilmeen. Ensimmäinen kysymys saa asiakkaamme hermostumaan lisää.

- Herra Orrow, miksi haluatte niin kiihkeästi patsaan takaisin?

Tom ei ollut osannut odottaa erikoista ja suoraa kysymystä. Jälleen hänen katseensa käy Saran kasvoilla ikään kuin hakien myötätuntoa vastaukselleen.

- Katsokaas herra Anglia, minä maksoin siitä taideteoksesta melkoisen summan, ja koska figuuri on niin kallisarvoinen, ei yksikään vakuutusyhtiö huolinut vakuuttaa sitä. Olen omillani. Lisäksi olen sopinut antavan patsaan näytteille maailman eri taidemuseoihin hyvää korvausta vastaan luonnollisesti. Ellen pysty toimittamaan kivikuvaa näyttelyihin, menetän näyttelytulot ja joissakin tapauksissa joudun maksamaan sanktion sopimusrikkomuksesta. Olen todella tukalassa tilanteessa, eikä aikaakaan jalon esineen löytämiseksi ole liikaa. Ensimmäiset näyttelyt ovat jo vuoden kuluttua. Pystyttekö te auttamaan minua ja palauttamaan tuon kapistuksen minulle takaisin?

Rex luo katseen ensin Kaukon suuntaan, mutta saa sieltä vain olankohautuksen. Tiukka katse siirtyy seuraavaksi Miinan silmiin, mutta hänkään ei oikein osaa auttaa Rexiä tekemään päätöstä vaan nostaa kädet hieman lantion yläpuolelle osoittaen kämmenet ylöspäin käännettyinä, ettei ota kantaa liikekumppaninsa ajatuksiin, mitä ne sitten lienevätkään. Rex palauttaa katsekontaktinsa asiakkaansa silmiin.

- Herra Orrow, tiedän, että olette varakas mies ja että pystytte palkkaamaan toimistomme toimeksiantoanne varten. Haluan kuitenkin perusteelliset taustatiedot jadepatsaastanne ennen kuin teen päätöksen, ryhdymmekö tuumasta toimeen vai suosittelemmeko teille jotakuta kilpailijaamme. Olkaa siis niin hyvä ja jatkakaa.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä