Jadetanssi - osa 102

Jätämme gigoloystävämme toistaiseksi ja palaamme kiiltävissä asuissamme takaisin vastaanottoaulaan. Bomfelia ei näy missään. Kysymme tiskin takana istuvalta neidiltä, missä mestarimme on, mutta saamme vain lakonisen vastauksen.

- En tiedä.

Kurkistamme verhon taakse ja tiedustelemme Myrolelta, josko hän on nähnyt, mihin mestari Bomfel on kadonnut. Hänkään ei osaa sanoa, mutta epäilee, että mestari on mennyt klubille, jonne hyväksytään tavallisten ihmisten lisäksi myös kyborgit ja telebotit. Vaihdamme ylle omat vaatteemme, koska klubille ei pääse diskoasuissa. Myrole on aikeissa opastaa meidät klubin ovelle, kun neiti jälleen koputtaa tiskillä olevaa kylttiään ja näyttä sormellaan maksettavaa sisäänpääsymaksua klubille. Olemme taas kaksi penninkiä köyhempiä.

Klubille johtaa hissi, joka on piilotettu metallisen seinälevyn taakse. Levy liukuu sulavasti sivuun, kun lähestymme neidin osoittamaa seinää. Hississä on vain kaksi painiketta: ylös tai alas. Nostimen käyttö ei ainakaan vaadi erikoisosaamista, joten päättelemme aivan oikein, kun Rex painaa nappia, jossa on alaspäin osoittava nuoli. Hissi nytkähtää liikkeelle ja laskeutuu hitaasti alakannelle. Ovet avautuvat ja astumme ulos pieneen aulaan. Näemme jo kaukana siintävät peliautomaatit eli olemme tulleet oikeaan paikkaan. Isokokoinen mies istuu korkealla jakkaralla ja katselee meitä mittaavasti, mutta jatkaa pian sanomablettinsa selailua. Kävelemme vahdin ohi ja annamme katseidemme kiertää suuren salin läpi. Peliautomaattien pitkät rivit ovat keränneet lukemattomia pelinhimoisia miehiä ja naisia, jotka vain istuvat koneiden ääressä käsiään kuvaruutujen edessä heilutellen. Astelemme hitaasti eteenpäin. Salin takaosassa on pelipöytiä, joissa pelataan jotain minulle tuntemattomia pelejä pienillä pahvisilla korteilla. Pelit näyttävät alkeellisilta, mutta lienevät taas jotain perinteitä, joita tässä sukellusveneessä niin vaalitaan. Joissakin pöydissä pyöritetään suurta pyöreää kiekkoa. Rex kertoo, että se on ruletti. Kummallinen peli, jollaista emme ole koskaan tavannut.

Yritämme löytää mestari Bomfelin, mutta satojen, ellei tuhansien pelaajien joukosta se ei ole helppoa etenkään, kun ihmisten seassa on mitä kummallisimpia kyborgeja ja botteja. Lähestymme suuria ovia, joiden takaa kantautuu musiikkia. Mainostaulu oven vieressä antaa meille selityksen. Oven takana on konserttisali ja ravintola, ja kuten mainosteksti sanoo, tunnelma on kuin 1900-luvun Las Vegasista. Kollektiivimuistia haravoiva tietokoneeni luennoi korvaani entisaikojen kasinokaupungista.

Praha - osa 3

Kolmas päivä - tiistai 17.4.

Kolmas ja tällä erää viimeinen lomapäiväni Prahassa alkoi aurinkoisen sään merkeissä. Poissa olivat eilisen päivän harmaat sadepilvet ja tilalla oli nyt sinitaivas. Paluumatkamme oli ajoitettu iltaan, joten meille riitti hyvin aikaa päiväretkelle läheiseen Kutná Horan historialliseen kaivoskaupunkiin. Pikkubussimme kyyditsi jälleen seurueemme noin tunnin ajomatkan vajaan sadan kilometrin päähän idässä sijaitsevaan, arviolta 1200-luvulla perustettuun kaupunkiin. Aikoinaan myöhäiskeskiajalla Kutná Hora oli Prahan jälkeen Böömin toiseksi suurin kaupunki, mutta nykyään asukkaita on reilut 20 000.

Päiväretki Kutná Horaan

Sedlecin luukirkko
Kuva
Matti Mattila

Ensimmäinen vierailukohteemme Kutná Horaan saavuttuamme oli Sedlecin erikoinen luukirkko. Pieni ossuaario on katolinen kappeli, joka on sisustettu noin 40 000 ihmisluulla. Historia kertoo, että eräs apotti alkoi vuonna 1511 rakennuttaa kappelia keskelle hautausmaata. Tätä ennen kulkutaudit ja sodat olivat niittäneet uhreja, jotka on haudattu alueelle. Sedlecin kirkko on sisustettu haudoista kaivetuilla luilla ja aseteltu mitä erikoisemmilla tavoilla. Osasta luista on tehty jopa katosta roikkuva kynttelikkö. Karmivan kalmiston jälkeen siirryimme ihastelemaan maan toiseksi suurinta katedraalia kaupungin toiselle laidalle.

Pyhän Barbaran katedraali
Kuva
Matti Mattila

Pyhän Barbaran kirkko on yksi Keski-Euroopan tunnetuimmista kirkoista ja Unescon maailmanperintökohde. Katedraalin rakentaminen aloitettiin vuonna 1388 ja lukuisten keskeytysten ja viivästysten jälkeen se saatiin valmiiksi reilun 500 vuoden kuluttua vasta vuonna 1905. Massiivista kirkkoa ihaillessa ei voi kuin hämmästellä, miten sellainen rakennus on saatu pystytettyä kuudensadan vuoden takaisilla välineillä. Upean kirkon sisätiloja voi ihastella myös parvelta, jonne pääsee kipuamalla muutaman sadan porrasaskelman kierreportaita pitkin. Päiväretkemme viimeinen kohde oli lyhyen kävelymatkan päässä kirkolta. Matkan varrella pidimme lounastauon Da?ický-ravintolassa, jossa nautimme alkupalaksi herkullista tomaattikeittoa ja pääruuaksi paistettua kanaa. Lounaan jälkeen siirryimme Italialaiselle pihalle ja sen välittömässä yhteydessä sijainneeseen entisaikojen rahapajaan. Nykyään museona toimiva rahapaja oli aikoinaan myös kuninkaallinen residenssi. Rahapajassa pääsimme tutustumaan vanhaan rahanlyöntiammattiin, joka on ollut eittämättä vaativa tehtävä ja edellyttänyt rautaista ammattitaitoa.

Rahapajan työkaluja
Kuva
Matti Mattila

Päiväretkemme ja samalla lyhyt lomamatkamme Prahaan alkoi kääntyä ehtooseen. Bussimme suuntasi kohti lentokenttää, jonne oli matkaa tunnin verran. Aikataulumme alkoi kiristyä, sillä vietimme turistikohteissa ennakoitua pidempään ja osin ruuhkat moottoriteillä hidastuttivat matkantekoamme. Ehdimme kuitenkin hyvissä ajoin kentälle, jossa lähtöselvitys sujui nopeasti samoin kuin turvatarkastuskin. Olimme lähtöportilla lopulta kolme varttia ennen koneen lähtöä, joten shoppailullekin jäi vielä riittävästi aikaa. Kahden tunnin lento lähti aikataulun mukaan puoli kahdeksalta ja illalla saapuen Helsinkiin puoli yhdentoista aikaan. Matkamme Prahaan onnistui jotakuinkin täydellisesti, mistä paikallaan on iso kiitos erinomaisten matkajärjestelyjen sekä matkanjohtajan vaivannäölle.

Praha - osa 2

Toinen päivä - maanantai 16.4.

Toinen lomapäiväni Prahassa alkoi osittain puolipilvisessä säässä. Sääennusteessa luvattiin jopa sadetta, mutta olin tähän varautunut ja suunnitellut maanantain ohjelmani vastaavasti. Hotelli Adrían buffetaamiainen oli runsas ja monipuolinen. Täyttävä aamupala riittikin pitkälle iltapäivän puolelle asti, vaikka päivän aikana tuli liikuttua tavanomaista enemmän. Maanantai on hieman epäkiitollinen päivä turistille, koska monet museot ovat silloin kiinni. Jätinkin suosiolla museot tällä erää väliin ja kiertelin hetken kaupungin keskustassa. Jossakin vaiheessa kävin eräässä kioskissa ostamassa julkisen liikenteen päivälipun. Yhden päivän matkalippu maksoi 110 korunaa eli noin neljä euroa, ja sillä saikin sitten ajella 24 tuntia ristiin ja rastiin ympäri kaupunkia eri kulkuvälineitä käyttäen. Yksittäisen lipun hinta olisi ollut 24 korunaa eli noin euron. Liikkuminen Prahassa on suhteellisen helppoa ja metrolla vieläpä nopeaa.

Shoppailua modernissa Prahassa

Václavin aukio
Kuva
Matti Mattila

Suuntasin aamupäivällä Prahan historian keskeltä modernimpaan osaan kaupunkia. Hyppäsin punaisen eli C-linjan metrojunaan ja köröttelin sillä etelän suuntaan parikymmentä minuuttia. Kohteenani oli kolossaalinen ostoskeskus Centrum Chodov, jossa on 263 kauppaa, 40 ravintolaa ja suuri elokuvakeskus. Ostosparatiisiin on helppo mennä metrolla, sillä juna pysähtyy Chodovin asemalla, josta pääsee suoraan tähän jättiläismäiseen ostoskeskukseen. Chodovista löytyvät kaikki tunnetut brändit ja käytäviä riittää kolmessa kerroksessa kilometrikaupalla. Centrum Chodovissa saa varmasti aikansa ja rahansa kulumaan. Toinen iso kauppakeskus löytyy vastakkaisesta suunnasta kaupungin länsipuolelta. Metropole on niin ikään monipuolinen ostoskeskus, joskin pienemmässä mittakaavassa. Keskus sijaitsee noin parinkymmenen minuutin matkan päässä keltaisen eli B-metrolinja päätepysäkillä Zli?ín asemalla, josta ulko-ovien jälkeen käännytään heti vasemmalle ja sillan alta suoraan ostoksille. Metropolessa on 118 kauppaa ja 16 ravintolaa sekä useita elokuvasaleja. En yleensä shoppaile turistimatkoillani ja niinpä jätin tälläkin kertaa ostokset tekemättä.

Näkymä Prahan keskustaan
Kuva
Matti Mattila

Ennustettu sade saapui päivällä. Onneksi satuin olemaan sisätiloissa enkä päässyt kastumaan, vaikka kannoinkin sateenvarjoa mukanani. Kuulin myöhemmin jonkun puhuvan rankasta sadekuurosta, mutta itse satuin ulkosalle tihkusateen aikana enkä sen vuoksi avannut edes sateenvarjoa. Ennen illan päivällistä kuittasin lounaan täytetyllä patongilla, jonka kävin ostamassa paikallisesta supermarketista 56 korunalla eli parilla eurolla. Paikalliset isäntämme olivat järjestäneet yksityisen iltaohjelman, johon aloin valmistautua myöhemmin alkuillasta. Toinen päiväni Prahassa oli ainakin tavallisen turistin kannalta erilainen, sillä kiersin turistirysät ja nähtävyydet kaukaa.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä