Jadetanssi - osa 133

Yllättäen turvaovi alkaa hehkua ensin tummanpunertavana ja asteittain yhä vain kellertävämpänä. Oveen ilmestyy suuri pyöreä palava alue. Jokin sulattaa ovea, joka hiljalleen alkaa pisaroida. Hehkuvat kekäleet putoilevat lattialle ja jähmettyvät litteinä lammikoina. Siirrymme jo lähemmäksi takaovea. Gorba haluaa hyvästellä.

- Ystävät! Oli ilo tavata teidät! En ole vuosikymmeniin tavannut uusia ihmisiä ja olen ajoittanut potenut yksinäisyyttä. Te olette tuoneet uutta säpinää elämääni. Haarniskani antaa minulle hetken kuluttua adrenaliiniuutteen. Teidän on silloin parasta olla jo kaukana täältä. En takaa, mitä tapahtuu, sillä kytkin haarniskani säälimättömään tuhotilaan. Se on tutkijaryhmämme kehittämä moodi, jossa sotilas kylvää silmittömästi kuolemaa.

Rex astuu lähemmäksi vanhusta ja ottaa tätä kädestä tai paremminkin haarniskan hanskasta.

- Gorba, haluamme kaikki kiittää sinua korvaamattomasta avustasi. Ilman sinua emme olisi saaneet patsasta näin helposti. Oletko varma, että pärjäät oven takana odottavan konnajoukon kanssa?

Gorban silmäkulmasta kihoaa kyynel.

- Hälk Folsan ei tee minulle mitään. Hän tietää, että olen hallituksen suojeluksessa, ja jos minulle tapahtuu jotain, hän joutuu vastaamaan teoistaan. Kun hän näkee minut varustautuneena tähän haarniskaan, hän perääntyy. Mutta nyt… kiirehtikää jo! Menkää Mammoran kaupunkiin ja etsikää käsiinne Oto Katsoni ja kertokaa hänelle terveisiä minulta. Hän pystyy avustamaan teitä matkallanne takaisin kotiin.

Kurkistan viimeisen kerran ovelle, jossa palava ympyrä on alkanut valua jo valtoimenaan. Pakenemme kiireesti takaovesta. Gorba läimäyttää raskaan oven kiinni takanamme. Lukko naksahtaa kuin merkkinä lopullisuudesta ja jäähyväisistä. Hovertti leijuu kutsuvasti ja alkaa opastaa joukkoamme ahtaassa putkitunnelissa. Mietin matkalla, mitäköhän siinä yksiössä kohta tapahtuu. Hopliittihaarniska saa kenet tahansa näyttämään karmivalta tappokoneelta.

Kiertelemme taas sokkeloissa seuraten valkoista kuulaa nenämme edessä. Jos vain hetkeksikin uhkaamme jäädä kuulan vauhdista jälkeen, jarruttaa pallo vauhtiaan ja jää odottamaan, kunnes taas saavutamme sen. Kauko selittää, miten kuula on jatkuvasti yhteydessä silmälaseihin, jotka hän on pannut nenälleen. Kun etäisyys kasvaa liian pitkäksi, hovertti pysähtyy, kunnes etäisyys on jälleen ennallaan. Mutkikkaiden vaiheiden jälkeen saavumme parioven eteen.

Jadetanssi - osa 132

Edessämme seisoo tuiman näköinen sotilas, joka on valmis mihin tahansa taisteluun. Katseeni käy kiireestä kantapäähän. Jos tuollainen masiina tulisi minua vastaa yöllisellä kadulla, lähtisin varmasti karkuun ja ehdottomasti vastakkaiseen suuntaa. Soturi on pelottavan näköinen ja niin sen varmaan täytyy ollakin. Gorba pysähtyy selittämään seuraavia vaiheita.

- Meillä ei ole paljon aikaa. Hälk Folsan joukkoineen seisoo tuon turvaoven takana, mutta on vain ajan kysymys, milloin se roskasakki tulee tuosta läpi. Tämä hopliittihaarniska on todellakin kaksoissodan aikainen varuste, joka on aikoinaan kuulunut mahtavalle prelaatti Börme Väljalle, mutta nyt minulla ei ole aikaa kertoa haarniskan historiaa. Olette vaarassa, jos Hälk Folsan saa teidät kynsiinsä…

Keskuskaiuttimen ääni keskeyttää Gorban.

- Gorba! Saat kymmenen sekuntia aikaa antautua! Sitten tulemme sinne halusit sitä tai et!

Hälk Folsanin ääni alkaa laskea kymmenestä alaspäin. Käteni hikoilevat ja olen hermostunut. Jotenkin kuitenkin luotan vanhaan mieheen ja mahdollisuuksiimme selviytyä tästä kiipelistä, mikä hieman rauhoittaa neuroottista olotilaani. Gorba jatkaa suunnitelmansa selostamista. Samalla vasemman olkapään yläpuolella olevasta putkesta putkahtaa ulos pieni valkoinen kuula. Hovertti jää leijumaan keskelle ryhmäämme.

- Seuratkaa tätä hoverttia. Se opastaa teidät ulos pilvilinnasta. Hovertti näyttää teille reitin jätekammioon, josta johtaa luukku ulkoilmaan. Pukekaa levitaatioasut yllenne ennen kuin poistutte kammiosta ja kiirehtikää leijuen takaisin kulkuvälineeseenne. Minä pidättelen sillä välin Hälk Folsania ja hänen rosvojoukkoaan.

Katsomme epäuskoisina vanhaa miestä oudossa haarniskassaan. Noinkohan 174-vuotias kykenee vastustamaan voittamattomana pidettyä mystikkoa Hälk Folsania. Kuulen kaiuttimesta viimeisen numeron.

- … Yksi! …Antaudu, Gorba!

Raskasrakenteinen vanha sotilaamme astuu hämmästyttävän ketterästi kohti turvaovea ja kääntyy vielä kerran puoleemme.

- Teidän on nyt mentävä! Saatte hyvän etumatkan, sillä turvaoven läpäiseminen vie paljon aikaa. Älkää olko minusta huolissanne. Pystyn kyllä puolustautumaan… ja onhan minulla hoverttini… tai oikeastaan minulla on niitä satamäärin.

Gorba käännähtää sivuttain ja osoittaa haarniskan selkäosassa olevaa säiliötä. Mies selittää sen olevan täynnä punahehkuisia hovertteja valmiissa tappomoodissa.

Jadetanssi - osa 131

Oven lukko naksahtaa Gorban hipelöidessä rannekettaan. Raskaan näköinen metallinen uksi antaa myöden, kun ukko työntää sitä. Hyppäämme kaikki korkean kynnyksen yli miekkosen perässä suurehkoon yksiön näköiseen huoneeseen. Miinan katse kiertää nopeasti ympäri huonetta, ja hän kysyy hiljaisella äänellä.

- Täälläkö sinä asut, Gorba?

Vanhus ei kuuntele. Hän on kiiruhtanut sivuseinällä olevan ison kaapin luokse. Samalla keskuskaiuttimesta kuuluu pahaenteinen ääni.

- Gorba! Tiedän, että olet siellä kutsumattomien vieraidesi kanssa.

Rexin kasvoille ilmestyy huolestunut katse.

- Tuo on Hälk Folsanin ääni!

Ääni kaiuttimessa jatkaa ahdistelua.

- Luovuta varkaat minulle, ja jätän sinut rauhaan!

Gorba ei edelleenkään kuuntele vaan on keskittynyt kummallisen laitteen kanssa hääräämiseen. Kauko katselee touhua kysyvän näköisenä.

- Gorba, mitä teet?

Hikikarpalot ovat alkaneet valua ukon ohimoilta. Mies on selvästi huolestunut ja ahkeroi paraikaa… siis jonkinlaisen… asun… kanssa. Vanhus nostaa hetkeksi katseensa ja selittää.

- Puen ylleni tämän hopliittihaarniskan.

Katselemme hämmästyneinä, miten papparainen sulkeutuu ihmeellisen haarniskan suojiin. Koko keho on hopliittimateriaalista valmistetun verhouksen ympäröimä. Ainoastaan kasvot ovat enää paljaana, mutta ketterästi Gorba nostaa niiden suojaksi läpikatseltavan silmikkosuojuksen. Kymmenet ellei sadat pienet moottorit päästävät vaimeita äännähdyksiä ja inahduksia, kun raskasrakenteinen soturi nostelee sulavasti käsivarsiaan ja jalkojaan todetakseen haarniska-asunsa toimivuuden. Gorban silmissä on selvästi hätääntyneen katse. Ilmaan kajahtaa äkäinen käsky.

- Kauko! Horvettini!

Ukko nostaa anelevan kätensä, ja kuin käskystä Kauko ojentaa hovertin ja ohjauslasit Gorballe, joka nopeasti ohjelmoi sen äänikomennoillaan takaisin käskytettäväkseen. Pieni kuula leijuu jo valmiiksi punahehkuisena oikean olkapään yläpuolella olevan putken suusta sisään. Rex on seurannut toimitusta yhtä hämmästyneenä kuin me muutkin.

- Gorba, haarniskasi näyttää kuluneelta. Älä vain sano, että tuo hökötys on kaksoissodan aikaisia varusteita.

Pitkästä aikaa miekkosen kasvoille maalautuu ilahtuneempi ilme. Mieshän suorastaan hymyilee kysymykselle.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä