Elokuvailta Orionissa

Päiväni venähti tänään tavallista pidemmäksi. Nousin aamulla ylös jo kuuden aikoihin ja kohta sen jälkeen olin matkalla töihin. Työpäivän päätteeksi riensin vielä elokuvateatteri Orioniin, jonne 70-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi Amerikka-kirjasto ja Helsingin Suomi-Amerikka yhdistys olivat järjestäneet elokuvaillan. Ohjelmassa oli legendaarinen, kolmen Oscarin ja peräti kahdeksan ehdokkuuden elokuva Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird) vuodelta 1962, jonka ohjasi Robert Mulligan (1925-2008). Pääosaa näytteli aikansa hurmuri Gregory Peck (1916-2003). Ilmaiseen näytökseen kutsuttuja vieraita hemmoteltiin kunnon Amerikan malliin suolapähkinöillä ja kolajuomalla. Ennen leffaa luennoitsija ja elokuva-asiantuntija Pirkka Kivenheimo esitteli elokuvan ja kertoi kiehtovia taustatietoja, joiden havaitseminen ensimmäisellä katsomisella olisi ollut vaikeaa.

Kuin surmaisi satakielen (1962)

Mustavalkoinen elokuva perustuu samannimiseen Harper Leen (1926-2016) Pulizer-palkittuun romaaniin vuodelta 1960. Elokuva on jo 54 vuotta vanha ja se pitääkin katsoa aikansa tuotteena. Aivan ajan kuluttama tämä raina ei sentään ole, sillä yhä edelleen syvässä etelässä ja muuallakin Yhdysvalloissa vallitsee filmin asetelmat. En ole aiemmin nähnyt elokuvaa, vaikka olen siitä elämäni aikana kuullut aika ajoin. Koin filmin hieman ahdistavaksi, mikä ehkä oli tarkoituskin. Nykyajan toimintaelokuvien mittapuun mukaan tarina junnaa paikoillaan, mutta kaksituntinen näytös tuntui edenneen yllättävän nopeasti. Juonen sekaan oli ujutettu mielenkiintoa ylläpitäneitä kohtauksia, jotka paljastuivat vasta elokuvan lopussa. Hieno elokuvailta oli mukavaa ja rentouttavaa vaihtelua tavanomaiselle maanantai-illalle. Tällaista ja paljon muuta ohjelmaa tarjoaa Helsingin Suomi-Amerikka yhdistys jäsenilleen.

Tulostettava kukkaruukku

Kolmiulotteiseen tulostamiseen liittyvä teollisuus tulee kasvamaan merkittävästi lähivuosina. Varsinainen liiketoiminta ei ole niinkään tulostinlaitteissa vaan tulostettavien esineiden 3D-malleissa ja tietysti tulostusmateriaaleissa. Laitteet ovat toistaiseksi vielä melko hintavia, mutta kotikäyttöön soveltuvia edullisia printtereitä ilmestyy markkinoille ennen pitkää. Tulostimien ominaisuudetkin kehittyvät. Ensimmäiset kojeet ovat kyenneet tulostamaan yksivärisiä esineitä, koska laitteessa on vain yksi tulostusmateriaali kerrallaan. Moniväriset esineet ovat kuitenkin jo nyt mahdollisia, ja kehitys noudatteleekin lähes samoja edistysaskelia kuin valokuvaus ja televisiotekniikka aikanaan. Jostakin on siis aloitettava ja monokromaattiset tulosteet ovat vain ensiaskeleita.

Kolmiulotteisten esineiden tulostusmallien kauppa tulee olemaan se varsinainen business. Mallien suunnittelu ja tuotanto synnyttää uuden teollisuushaaran uusine ammattikuntineen ja työpaikkoineen. Siinä missä nyt verkkokaupoissa myydään tuiki tavallisia kodin esineitä, vaihtuvat ne tulevaisuudessa 3D-malleiksi, joista tulostetaan kotona tarvittava esine. Ratkaistavaksi jää vielä, miten rajoitetaan mallien uudelleenkäyttöä eli miten monta esinettä yhdellä mallilla voi tulostaa ja voiko malleja välittää eteenpäin tai peräti lainata kaverille. Vaarana nimittäin on digitaalisen musiikin kohtalo eli oikeudeton kopiointi ja käyttö. Mielenkiintoista on myös kuvitella, minkälaiset ovat tulevaisuuden kirjastot, joista voi käydä lainaamassa tulostusmalleja tai vaikkapa vain käydä tulostamassa esineen kotimatkan varrella. Helsingin kaupunginkirjaston Kaupunkiverstas on tässä suhteessa edelläkävijä. Ilmestyykö kivijalkoihin uusia liikkeitä, joissa voi käydä itsepalveluna tulostamassa tavaroita? Kolmiulotteinen tulostus luo rajattomat liiketoimintamahdollisuudet.

Mangrover-kukkaruuukku
Kuva
Vivien Muller

Löysin netistä hienon 3D-tulostusmallin erikoiselle kukkaruukulle. Luxembourgilainen muotoilija Vivien Muller on suunnitellut omaperäisen, juuristoa muistuttavan ruukun, joka sopii erityisesti eliaksenkukalle. Kasvi tunnetaan myös nimellä tillandsiat, ja se on siitä erikoinen, että se saa ravintonsa ilmasta ja juuret ovat vain alustaansa kiinnittymistä varten. Eliaksenkukka sopii hyvin Mullerin suunnittelemaan Mangrover-kukkaruukkuun, johon ei ole tarkoitus laittaa multaa kasvualustaksi. Mangrover on myös erinomainen esimerkki 3D-tulostetusta esineestä, jonka kuka tahansa voi tulostaa itselleen, sillä Muller jakaa tulostusmallia ilmaiseksi Creative Commons -lisenssillä. MU Design -yhtiön sivuilta voi käydä lataamassa mallin ja tulostaa sen vaikkapa Helsingin kaupunginkirjaston Kaupunkiverstaalla.

Tekomusiikkia tekoälyllä

Robottien hallitsemasta maailmanjärjestyksestä on visioitu vuosikymmenet. Villeimmät ja futuristisimmat kuvitelmat tulevaisuudestamme piirtävät ajankuvan, jossa kasvoton keskustietokone hallitsee niin maailmaa kuin ihmiskuntaakin. Tämänkaltaisia tarinoita on julkaistu lukemattomia ja monet niistä ovat päätyneet tieteiselokuviksi asti. Teknologia kehittyy erityisesti tietojenkäsittelyssä nyt huimaa vauhtia. Teollisen vallankumouksen käynnistäneiden mekaanisten laitteiden valtakausi alkaa hiipua ja pääosaa ovat alkaneet näytellä enenevässä määrin tietokoneet ja tietotekniikan johdannaiset, kuten globaalit tietokoneverkot, langaton tiedonsiirto ja tekoäly. Hurjimmatkin tulevaisuudenkuvitelmat ovat viime vuosina yllättäen alkaneet kehittyä todeksi, kun useat tahot ovat ilmoittaneet valmistavansa itsestään ohjautuvan auton. Suomenkielinen sana auto on johdettu eri kielien kautta latinan kielen sanoista autos ja mobilis, jotka sananmukaisesti tarkoittavat itsestään (autos) liikkuvaa (mobilis).

Musiikkia Kampissa
Kuva
Matti Mattila

Tulevaisuuden koneiden pohjalla jyllää mitä todennäköisimmin jonkinasteinen tekoäly. Itseohjautuvien autojen toiminnallisuus perustuu tässä mielessä toistaiseksi vielä melko yksinkertaisiin ratkaisuihin, kuten paikannukseen ja sensoreihin. Samaan aikaan kun autoteollisuus innovoi uusia kotkotuksia liikenteeseen, puuhaa viihdeteollisuus niin ikään tietotekniikan hyödyntämistä viihdemaailmassa. Ensimmäisiä näytteitä on jo saatu, kun viihdejätti Sonyn tiedemiehet ovat laboratoriossaan kehittäneet maailman ensimmäiset täysin tekoälyllä sävelletyt musiikkikappaleet Daddy’s Car ja Mister Shadow. Tutkijat ovat luoneet FlowMachines-järjestelmän, joka oppii säveltämään analysoimalla valtavan sävellystietokannan eri musiikkityylejä. Varsinainen sävellys syntyy hyödyntämällä ja yhdistelemällä musiikkityylien piirteitä. Ensimmäinen sävelteos Daddy’s Car on syntynyt The Beatles -yhtyeen musiikkityylin pohjalta. Ranskalainen säveltäjä Benoît Carré on viimeistellyt teoksen sovituksen ja kirjoittanut sille myös sanoituksen. Sony suunnittelee julkaisevansa ensi vuonna kokonaisen albumillisen tekoälyllä sävellettyä musiikkia. Jännittäväksi nämä ajat käyvät, kun automatiikkaa ja robotiikkaa pukkaa joka nurkasta, niemestä, notkosta ja saarelmasta.

Edellinen kirjoitus

Satavuotisjuhlan kynnyksellä

Suomi täyttää ensi vuonna tasan sata vuotta. Itsenäisyytemme satavuotisjuhlallisuudet alkavat heti vuodenvaihteessa. Juhliin on valmistauduttu jo pitkän aikaa koko kuluneen vuoden ajan ja vähän tätä ennenkin. Tänään juhlavuoden alkuun on...

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä