Skrolli 1/2017

Kulunut talvi ei ole ollut ankara. Etelässä alkuvuosi on ollut vaihtelevan leuto muutamia pakkasjaksoja lukuun ottamatta. Kevät on tapansa mukaan edennyt niin sanotusti keikkuen. Valmista ei ole oikein tahtonut tulla ja juuri kun kevätaurinko hetken pilkottaa harmaan pilvimassan raoista, katoaa se nopeasti takaisin piiloonsa ja taivaalta putoaa alas vettä kaikissa olomuodoissaan. Onneksi tässä säiden vaihtelussa on sentään yksi asia, johon voi vielä luottaa ja se on takuuvarmasti postiluukusta aina näin alkuvuodesta putoava tietokonekulttuurin erikoislehti Skrolli. Uusin painos tottelee numeroa 1/2017 ja aloittaa samalla jo viidennen kokonaisen vuosikerran.

Skrolli 1/2017

Arvoituksellinen kansikuva lupailee jännittävää lukupakettia. Muutamat lyhenteet sivun alalaidassa sen kuin vain lisäävät mystisyyttä. Joillekin TLS, R, M.U.L.E. ja IoT eivät kerro mitään, mutta tietotekniikan jargonia taitaville ne ovat käytännössä puhekieltä. Vielä jokunen vuosi tai oikeastaan monta, monta vuotta sitten merkintä 5,25" oli päivänselvä. Nyt tästäkin luvusta on otettava selvää alan (historian)kirjallisuutta lukemalla. Samaan sarjaan lukeutuvat luvut 8" ja 3,5" eivätkä ne ole komediallisten Mies ja alaston ase -poliisielokuvien jatko-osien nimiä. Uusimman numeron 80 sivulla on kattavasti asiaa tietotekniikan eri osa-alueista ja tietysti asiantuntevien kirjoittajien kirjoittamina kuten aina. Tuhtia lehteä on ilo lueskella näin lopputalven pimeinä, mutta alati valaistuneempina iltoina pääsiäispyhiin saakka, jolloin alkaa herkeämätön kakkosnumeron odotus aina kesän kynnykselle asti. Paras olla paljastamatta vuoden ensimmäisestä Skrollista mitään tämän enempää, jotta jännitys säilyy. Vastauksia edellä lueteltuihin lyhenteisiin kannattaa etsiä uunituoreen painoksen artikkeleista.

Malta - osa 12

Kahdeksas päivä - 13.3.

Viimeinen lomapäiväni Maltalla oli käytännössä pelkkää matkustamista. Aamupäivällä oli vielä aikaa vihoviimeisille museokäynneille tai maisemavalokuvauksille. Paluukuljetuksemme nouti ryhmämme hotellilta varttia yli kaksi ja edessä oli kaamean pitkä, yli kymmenen tunnin kestoinen kotimatka välilaskuineen ja odotteluineen. Kapeita ja mutkittelevia teitä ja katuja pitkin saavuimme noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen Maltan kansainväliselle lentokentälle. Lähtöselvitys hoitui terminaalissa vanhaan tuttuun tapaan tiskillä ja oikean henkilökunnan palvelemana. Tällainen palvelu alkaa olla harvinaista, kun kaikessa pyritään itsepalveluun. Tiskillä ei ollut jonoja, joten pääsin välittömästi jatkamaan turvatarkastukseen, jossa sielläkään ei pahemmin mitään ruuhkia päässyt syntymään. Eniten aikaa turvatarkastuksessa vie tavaroiden asetteleminen tarjottimelle läpivalaisua varten. Metallinpaljastimen läpikulkuun ei mene juurikaan aikaa, mutta tavaroiden kerääminen alustalta ja riisuttujen vöiden ja takkien pukeminen kuluttaa taas rutkasti aikaa. Meillä sen sijaan ei ollut kiirettä, sillä lentomme lähtöön oli aikaa vielä ruhtinaalliset kaksi tuntia. Tarkoitus oli kaiketi viihtyä lentokentällä ja kuluttaa loput matkakassasta verovapaisiin ostoksiin ja ravintolapalveluihin. Hinnat Maltalla eivät olleet mitenkään halpoja. Selitys on yksinkertainen, sillä käytännössä kaikki hyödykkeet ovat tuontitavaroita. Maassa on vain vähän maataloutta ja teollisuutta. Talous pyörii lähes 90-prosenttisesti palveluiden ja turismin varassa. Verovapaudesta huolimatta lentokentän kaupoissa tuntui olevan ihan tavallisen suomalaisen päivittäistavarakaupan kalliinpuoleinen hintataso. Kahvilassa pääsi euroistaan nopeasti eroon, kun kupillisesta kahvia ja voileivästä köyhtyi melkein kympin. Hinnat muistuttivat kentällä Helsinki-Vantaan hintoja.

Maltan lentokentällä
Kuva
Matti Mattila

Lentokoneemme nousi ilmaan aikataulun mukaan varttia yli viisi iltapäivällä. Vajaan kolmen tunnin lento suuntasi ensin Frankfurtiin, Saksaan, jossa teimme välilaskun ja vaihdoimme konetta kohti Helsinkiä. Frankfurtin jättimäisellä lentokentällä oli aikaa noin reipas tunti, jona aikana ehdin hyvin kierrellä muutamissa kaupoissa. Kävelymatkat terminaalista toiseen olivat pitkiä. Aikatauluissa näkyneet arvioidut matka-ajat helpottivat matkustajia arvioimaan, miten kauan millekin portille käveleminen kesti noin keskimäärin. Matkareppuni oli jo valmiiksi täynnä, joten jätin ostokset tälläkin erää tekemättä ja tyydyin vain puolen litran pahviseen vesipakkaukseen. Saksalaisella täsmällisyydellä lentomme lähti tietysti ajoillaan eli varttia yli yhdeksän illalla. Edessä oli vielä kahden ja puolen tunnin lento kotimaahan, jonne laskeuduimme minuutilleen aikataulun mukaisesti 40 minuuttia yli puolenyön. Saksalaisen Lufthansan aikatauluihin saattoi siis luottaa. Minulla ei ollut käsimatkatavaroita enempää matkalaukkuja ja pääsin heti terminaalista ulos taksitolpalle. Reittioppaasta oli jo ennakkoon selvittänyt, että kotimatka kentältä julkisilla kulkuvälineillä kestäisi vajaat kaksi tuntia. Taksin kyydissä pääsin kotiin kymmenessä minuutissa, mutta samaa vauhtia oheni lompakkonikin. Hieno, rentouttava ja ennen kaikkea nautinnollinen talvilomamatka Maltan saarelle ja takaisin oli vihdoin päättynyt, kun puoli kahden aikoihin painuin pehkuihin viikon reissun päätteeksi.

Malta - osa 11

Seitsemäs päivä - 12.3.

Toiseksi viimeinen lomapäiväni Maltalla käynnistyi tavalliseen tapaan hieman ennen seitsemää aamulla. Tänään sunnuntaina ei ollut mihinkään kiire. Tiedossa oli puolipäiväretki paikalliselle maatilalle. Olin varannut tämän ylimääräisen retken matkavarauksen yhteydessä, mutta vielä alkuviikosta mukaan pääsi ilmoittautumalla oppaalle. Retkemme lähti yhdeltätoista ja ryhmään oli ilmoittautunut lopulta viitisentoista lähtijää. Matkasimme kahdella pikkubussilla parikymmentä minuuttia sisämaahan päin eräälle pienelle tilukselle, jossa paikallinen oppaamme Christian Borg otti meidät vastaan. Maatilalla paikkoja esitteli itse isäntä Charlie Vella, joka oli luonut tilastaan todellisen koetilan erilaisine lajike- ja risteytyskokeiluineen päivineen. Menomatka maatilalle oli mutkainen ja kuoppainen ja kävelimme vielä noin sata metriä läheiseltä kappelilta varsinaiseen kohteeseemme. Korkean kukkulan rinteellä sijainneen kappelin takaa oli jälleen kerran hienot ja valokuvaukselliset näköalat alas laaksoon ja Välimerelle.

Tas-Santi
Kuva
Matti Mattila

Charlien maatilkku ei ollut ymmärtääkseni kovin suuri. Pienelle palstalle oli kuitenkin ahdettu jos jonkinlaista maatila-aktiviteettia, kuten oliivipuita, kukkaistutuksia, yrttien kasvatusta, pikkuruinen peltopalsta, mehiläisten hoitoa ja noin kymmenen kanan ja kahden kukon kanala. Keskelle tilaa kukkulan rinteeseen oli kyhätty talontapainen, jossa oli ehkä yksi huone yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Kellarissa oli tosin toimivat saniteettitilat ja televisio eli kaikki mukavuudet oli asennettu näinkin kauas erämaahan. Tilan isäntä esitteli englanniksi murtaen innoissaan saavutuksiaan eikä tahtonut oikein ehtiä antaa puheenvuoroa oppaallamme käännöksiä varten. Tilakierroksen jälkeen istuuduimme talohökkelin edustalle saamaan oppia oliiviöljystä. Paikallinen oppaamme Christian piti meille erinomaisen oppitunnin neitsytoliiviöljystä ja muista öljylaaduista. Saimme myös maistiaisina paikallista oliiviöljyä sekä opettelimme sen oikeanlaista maistelua. Pieni loraus öljyä kaadetaan ensin äärimmäiseen pieneen, jotakuinkin sormustimen kokoiseen astiaan, joka peitetään kämmenellä ja lämmitetään kädessä hetken aikaa. Öljy ei saa tässä vaiheessa olla kovin pitkään kosketuksissa ilman kanssa, joten siksi käsi painetaan astian päälle. Kämmenenlämpöinen öljyhörppy kumotaan suuhun, mutta öljyä ei saa vielä nielaista. Seuraavaksi suussa odottava öljy ilmataan eli hapetetaan vetämällä henkeä sisään raollaan olevasta suusta. Lopuksi öljy nielaistaan. Minuutin tai parin kuluttua kurkussa alkaa hieman kirvellä ja muutama yskös kuuluu asiaan. Nämä ovat huippulaatuisen neitsytoliiviöljyn tunnusmerkkejä. Kokeilin tekniikkaa ja se toden teolla toimi. Öljyn aromit ja maut tulivat selvästi esille toisin kuin suoraan pullosta kaadettuna. Kokeilin maistella hieman hapettunutta öljyä myös ilman esilämmitystä, mutta samaa efektiä ei syntynyt, joten maisteltavan öljyn pitää ehdottomasti olla kädenlämpöistä eikä se saa olla kosketuksissa ilman kanssa ennen maistelua.

Charlie kanoineen, takana seisoo Christian
Kuva
Matti Mattila

Öljyluennon jälkeen saimme kevyen maatilalounaan. Ilmeisesti paikallisista antimista koottu luomukasvislounas oli yllättävän maittava ja täyttävä. Kyytipojaksi saimme paikallista Kinnie-kolajuomaa sekä tietysti tiluksen omaa tilaviiniä joko valkoisena tai punaisena. Jälkiruuaksi oli tarjolla maustettua kahvia sekä maltalaisia vaaleita leipäkuutioita paikallisesti tuotetulla marmeladilla päällystettyinä. Hieno maatilavierailumme päättyi alkuiltapäivästä, jolloin palasimme samoilla pikkubusseilla takaisin hotellille. Yllättävästi paluumatkamme oli menomatkaa suorempi ja nopeampi ja ajoimme koko matkan hyvin päällystetyillä tie- ja katuosuuksilla toisin kuin tullessamme. Ehkä kuljettajamme halusi esitellä Maltan maaseutua menomatkallamme.

Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä