Koskenlaskija - osa 201

Käyttäjänsä näkövinkkelistä tarkasteltuna vasemmanpuoleisen korvalehden yläpuolelle laskeutuneen mustanvärisestä muoviseoksesta valmistetun leveäntapaisen sangan varteen oli puolestaan kätketty tuhti virtalähde, joka oli aikaisemmin esitellystä levitaatioasusta ja sinistä valoa levittäneestä suojakypärästä tuttu vetysekoitteesta valmistettu briketti, jonka minimalistiset mittasuhteet olivat sen verran pienet, että puriste mahtui muitta mutkitta muodikkaan aisanvarren sisään ilman, että tehokas virtalähdetiiviste olisi pullistanut kanniketta havaittavasti. Oikeanpuoleisen korvalehdykän varassa lekotelleeseen sankaan oli vuorostaan leivottu miniatyyrikokoinen prosessointiyksikkö eli näin kansankielellä yksinkertaisesti ilmaistuna mikroskooppinen tietokone siis. Jalmari oli hurjan innoissaan ja tuskin ehti kokonaisia lauseita lukemaan, kun hän jo harppoi seuraavaan virkkeeseen ja jatkoi änkyttävää kielenkäännöstään Einon kuunnellessa yhä vain jännittyneempänä salaperäiseksi heittäytynyttä jatkoa. Vanha ammattimies tavaili saatekirjettä hetken aikaa äänettä ja sitten hän nosti katseensa Eikkaan päin ja sanoi parhaimman osan olevan vasta tulossa. Nämä eivät nimittäin olleet ihan mitkä tahansa okulaarit, mikä oli varmasti tullut jo selväksi näidenkin selostusten pohjalta. Linssien ominaisuudet sen kuin vain jatkuivat Jalmarin jatkaessa käännöstyötään. Lasien sisäpintaan heijastui hävittäjälentokoneiden tuulilaseihin projisoidun mittariston tapaan eräänlainen tietokoneen näyttö, jota rillien kantaja pystyi silmillään lukemaan ja tarkkailemaan. Kun terävä katse kiinnittyi linssien läpi johonkin tiettyyn kohtaan, jossa oli olkoonpa nyt vaikka ulkomaankielistä tekstiä, otti otsalohkon kohdalla ollut pieni kameraskanneri kuvan silmien osoittamasta kohteesta ja välitti sen salamannopeasti hiuksen hienoja johtimia pitkin tietokoneelle prosessoitavaksi. Tietokone käynnisti samassa hetkessä tekstintunnistuksen ja poimi kuvasta kaiken tekstuaalisen aineiston optista hahmontunnistusta käyttäen. Skannattu teksti välitettiin heti käännösohjelmistolle, joka käänsi tekstin halutulle kielelle ja tässä tapauksessa luonnollisesti suomeksi. Käännetty teksti heijastettiin turhia aikailematta seuraavaksi linssien sisäpinnalle peittäen alkuperäisen tekstin ja näin näiden ihmelasien kannattelija pystyi lukemaan ulkomaankielistä materiaalia äidinkielelleen tulkattuna. Koko prosessointitoimitus oli niin nopea, ettei käyttäjä havainnut juuri mitään eriskummallista ja tulkkaus oli melkoisen luonnollinen samoin kuin lopputuloskin. Tietokone pystyi jopa matkimaan alkuperäistä tekstityyliä väreineen ja koukeroineen kaikkineen sekä apinoimaan tekstin taustaväritystä, joka myöhemmin sulautui kohteeseen peittäen sen huomaamattomasti ja kirjoittaen tuloksen päällimmäiseksi. Rasiassa ei suinkaan ollut pelkästään nämä lasit vaan sieltä löytyi myös noin pavun kokoinen ja muotoinen melkein ihonvärinen esine, joka työnnettiin jompaan kumpaan korvaan. Eikka pyöritteli soikiota sormiensa välissä ja tutki oudoksuen sen molemmissa suipoissa päissä olleita pieniä kanavia.

Julkaistu maanantaina 11.11.2013 klo 19:11.

Edellinen
Kuvakirjavertailu
Seuraava
Koskenlaskija - osa 202
Evästeiden käyttö

Käytän sivustollani evästeitä tarjotakseni parhaimman mahdollisen lukukokemuksen blogini lukijoille. Jos jatkat sivustoni käyttöä, oletan, että hyväksyt evästeiden käytön sivustollani.

Lisätietoja evästeiden käytöstä