Koskenlaskija - osa 99

Sormet ryhtyivät näppärinä levittämään avoimen posan sivutaskua, josta ne tartuntapinnoillaan poimivat esille rypyistään laskettuna muutaman kierroksen maailmalla tehneen kympin setelin. Arvopaperi vaihtoi ilmassa omistajaa. Emäntä veti tiskin alla piilossa olleen pöytälaatikon auki ja tunki myntin parempaan talteen metalliseen, tosin lukitsemattomaan kassalippaaseen. Luisevat pitkät sormet nyppivät pyöreitä kolikoita lippaan vieressä majailleesta pahvilaatikosta, jossa kaikenkokoiset ja kaikenarvoiset kopeekat olivat sulassa sovussa sekaisin niin, että muidu joutui hetken etsimään sopivan tasaista vaihtorahaa. Kassatoimitusten jälkeen puinen pöytälaatikko liukui takaisin paikoilleen pöytälevyn alle. Massiivisuudessaan melkoisesti ylimitoitettu viereinen kassakone taisi olla paremminkin koristus tai kukapa tietää vaikka peräti mahdollisten yöllisten varkaiden hämäys, sillä sen tarjoamia kirjanpidollisia ja muita kassatileihin ja kuittauksiin liittyviä palveluksia tämä rahastava ravitsemusalan työn sankaritar ja viransijainen kasööri ei toimituksen aikana käyttänyt vaan luotti ennemmin käytännöllisempiin välineisiin kuten juuri kuvattuun kassakirstuun ja pahvilootaan. Pian Eino sai vastineeksi muutamasta plootusta koostuneen kasan killinkejä, jotka kassanhoitajar vain kylmällä eleellä pudotti hänen avonaiseen kouraansa sen enempää summia mainitsematta. Pitäjän tapana näytti olevan turhan puheen välttely tai ainakin tällaisen ensivaikutelman Eikka sai kylän eläväisistä, kieltämättä toistaiseksi erittäin suppeaan otantaan perustuen, samalla kun antoi dinaarien valua kämmenkupistaan pukuhousujensa vasemmanpuoleiseen sivutaskuun. Matami poimi takaseinän astiahyllystä pitkäkaulaisen hillitysti pystyviikkauksilla kulmikkaaksi kuvioidun ja siis tuiki tavallisen ravintolan juomalasin ja vei sen niin ikään takaseinustalla sijainneen tiskialtaan pyöreäputkisen vesihanan alle ja väänsi toisesta, nimittäin oikeanlaitimmaisesta hananupista antaen vesinoron lorottaa lasiin. Juoma-astia kolahti tiskin pienelle muoviselle osuuspankin oranssilogoiselle mainostabletille, ja sitten emäntä kääntyi kantapäillään ja työnsi valkoisen takaoven sisään keittiön puolelle ja katosi sinne itsekin. Heiluriovi teki muutaman asteittain hidastuneen heijausliikkeen kunnes lopulta taas pysähtyi paikoilleen. Oven reuna oli keskivaiheelta tummunut harmaaksi vuosien ahkeran kättelyn tuloksena ja näytti ikävän etovalta etenkin, kun kyseessä oli ruokala, jossa olisi suonut olleen mahdollisimman hygieenistä. Eino arveli, ettei tiskille kannattanut jäädä odottelemaan ja nosteli koipiaan astellakseen ikkunan viereiselle pöydälle. Matkakassi lävähti vastapäiselle muovituolille ja poplari putosi toisen tuoli selkänojalle. Ennen istuutumistaan Eino huomasi, että myyntitiskin päädyssä roikkui päivän sanomalehtiä puisiin vartaisiin kiinnitettyinä ja niin mies laahusti takaisin ja nappasi iltapäivälehden varsineen päivineen ja palasi pöytänsä ääreen selaamaan tuoreen oloista aviisia ja odottelemaan vatsa kurnien ruokiaan.

Julkaistu perjantaina 17.5.2013 klo 16:35 Projektit-luokassa.

Edellinen
Koskenlaskija - osa 98
Seuraava
Creative Commons -lisenssin valintaprosessi